maanantai 27. lokakuuta 2014

Sisiliskon talvikoti

Polttopuusouvissa tulee tarkkailtua (muutakin) luontoa: rastaita liikkeellä satamäärin, punarinta hyppelee seurana, varpushaukka lehahti haavan oksalle....


Hommana on viime päivinä ollut keväällä pätkittyjen pölkkyjen pilkonta. Alla yksi koivupölkynneljännes...


 .. jonka alta löytyi tuommoinen:


Talvehtiva sisilisko! Ilmiselvästi louhikäärmeen sukua. 


Jätin pöllin tietysti paikoilleen, halotaan sitten ensi kesänä. Toivottavasti talvehtiminen onnistuu!

Sisilisko on lämpötaloudeltaan ns. vaihtolämpöinen, tarkemmin sanottuna ektoterminen eli "ulkolämpöinen", mikä tarkoittaa sitä, että sen ruumiinlämpö seuraa ympäristön lämpötilaa; sisiliskolla ei ole niin tehokasta lämmöntuottojärjestelmää kuin linnuilla ja nisäkkäillä (jotka ovat tasalämpöisiä tai siis endotermisiä eli "sisälämpöisiä"). Niinpä sisilisko ei voi pohjoisilla leveyksillä viettää talvella aktiivista elämää, vaan vaipuu kylmänhorrokseen. Sisilisko - maailman pohjoisin liskolaji - on melko epeli, mitä talvehtimiskeinoihin tulee. Sen lisäksi, että se hakeutuu suojaisiin paikkoihin kylmää pakoon, sillä on monenlaisia fysiologisia talvenkestokeinoja. Sisiliskon aineenvaihdunta hidastuu, mikä säästää energiaa. Sen veren glukoosipitoisuus moninkertaistuu kesän lukemista, mikä suojaa sen kudoksia jäätymisen haitoilta.

6 kommenttia:

  1. Voikohan sisilisko kiivetä vintille talveksi? Sillähän on hyvin tarttuvaiset varpaat, joilla se kiipeää vaikka puuhun. Olen itsekin varsinkin keväisin nähnyt niitä puiden rungoilla lämmittelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisilisko on tosiaan hyvä kiipeilijä, joten varmaan voisi kiivetä, mutta luulen että ullakko on sille liian kuiva talvehtimispaikka. Myös pohjanlepakot, joita on usein pärekatoissa kesäisin, muuttavat talveksi maaonkaloihin tms. kosteampiin paikkoihin.

      Poista
  2. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että mikään elollinen voisi selvitä koivupöllin alla talven yli... saatika jokin noin pieni. Vaikka onkin louhikäärmeen sukua :)

    Kiitos muuten hyvästä kirjavinkistä; haalin naapurikunnasta sen Stringerin kirjan, kun omassa ei ollut. Onhan se vähän raskasta luettavaa, mutta niin mielenkiintoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka olen ikäni ollut tekemisissä luontokappaleiden kanssa, en lakkaa ihailemasta luonnon ihmeitä minäkään. Mitä enemmän niitä tutkitaan, sitä yllättävämpiä ja hienompia piirteitä niistä löytyy.
      Mukavaa kun innostuit lukemaan Stringeriä. Raskasta ja mutta mielenkiintoista, kuin missin vuosi! Uusin nykyihimisen historiaa valottava löytö on 45000 vuotta vanha fossiili Siperiasta. Siitä pystyttiin eristämään DNA:ta, itse asiassa koko perimä. Lisää tuolla (ulkomaan kielellä): http://dienekes.blogspot.fi/2014/10/high-coverage-genome-from-45000-year.html.

      Poista
    2. Oon vähän huono lukemaan ulkomaankieltä, mutta jotenkin ei yllätä, että Siperiasta löytyy jäänne, jossa on enempi Itäaasialaista kuin eurooppalaista, saati afrikkalaista ;) mutta neandertalilaista pätkää oli pitemmästi kuin nykyihmisillä... tuli mieleen kun Tieteen Kuvalehdessä oli joskus oikein lässynlässyjuttu ihmislajien välisestä rakkaudesta, kun ne on joskus sekoittuneet. Eiköhän ihmisluonto ole ollut samanlainen tuolloinkin - ellei jopa raaempi - ja systeemi sama: miehet tapetaan ja naiset raiskataan, kun kohdalle osuu. Ja erilaisia pelätään, vihataan ja hyljeksitään.

      Poista
    3. Ai niin; tervetuloa lukijaksi!

      Poista