Mukavaa Juhannusta!

Mukavaa Juhannusta lukijoille!

Suokukon poikasia. Kuva: Nelli Rönkä. Calidris pugnax.

Suokukon jännittävästä evoluutiohistoriasta voi lukea lisää tästä kirjoituksesta.

Lauteet, ikkuna ja terassi saunaan.

Lauteet syntyivät näin. Saunan takaseinään naulasin kakkosnelosen sellaiselle korkeudelle, että ylälauteen yläreuna tuli noin 120 cm etäisyydelle katosta. Ylälauteen etureunan tueksi panin vitosparrun, jonka etureunan piilusin näön vuoksi. Tämä parru lepää sivuseiniin kiinnittämieni kakkosvitospalikoiden varassa. Laudetasoa tukemaan panin viisi takaseinän kakkosnelosesta etuparruun ulottuvaa kakkonelospätkää, joiden etupäät upotin etuparruun ja naulasin siihen. Laude tuli kahdesta leveästä ja yhdestä kapeasta kahden tuuman höylätystä haapatuppilankusta. Ei notku. Lauteen syvyys on 80 senttiä, joten sinne sopii makoilemaan vaikka rinnakkain tai nojailemaan seinään jalat istuintasolla, reilusti kiukaan kivipintaa ylempänä. 

Alalaude (noin 45 senttiä ylälaudetta alempana) on myös kahden tuuman haapatuppilankkua. Se toimii myös pesupenkkinä. Toisesta päästään se lepää seinään naulatun kakkosnelosen varassa, toinen pää on hirrenpätkän päällä, joka puolestaan on matalimman ikkunaiseinällä olevan matalamman pesupenkin päällä. Tämän pesupenkin jalkoina on koivupöllit; pesupenkin ja pöllien sekä pöllien ja lattian välissä on pari rimanpätkää, jotta penkin sai vaateriin (lattihan viettää keskelle) ja jotta pöllit ovat vähän ilmavammin ja pääsevät kuivumaan.

Koska alalaude on jotain 60 senttiä lattiasta, panin alimmaksi askelmaksi vielä pari haapalautaa hirrenpätkien päälle. Nyt pääsevät huonompipolvisetkin ainakin alalauteelle. 

Lauteet ja pesupenkit tuppeen sahatusta haapalankusta.

Tuossa vielä luonnottoman valoisa kuva saunan sisältä, jos ylläolevasta ei kaikki erotu.

Oikeastihan saunassa näyttää tältä:

Saunan hämyä. Kastelukannulla lisätään vettä piippusäiliöön.

Saunan ikkunana ollut muovi jouti roskiin, kun oikea ikkunan materialisoitui ikkuna-aukkoon. Kaksiruutuinen poka on vanhaa kierrätyskamaa, lasit erittäin rypyläistä ja ohuehkoa puhallettua. Piirsin pokan ääriviivat ulkoseinään ikkuna-aukon ympärille ja talttasin niitä myöten hirsiin huulloksen, johon poka upposi sopivasti. Vuorilaudoiksi riman- ja listanpätkät, jotka myös pitävät pokan paikoillaan. Sisäpuolelle ikkunapenkki haapalaudasta ja hirrenpäät piiloon parilla laudanpätkällä.

Saunan ikkuna.

Viimeinen isompi homma oli terassin teko saunan rannanpuoleiselle sivulle. Runko syntyi kahdesta vitosparrusta, joiden väliin tapitin parrunpätkät. sekä syrjällään olevista kakkosnelosista, jotka ovat kiinni seinässä palkkikengillä. Kakkosnelosten päälle ladoin terassin lattian samasta tavarasta. 

Saunan rannan puolelle valmistuu terassi.

Terassin rakenteita.

Terassn rungon rakennetta lähikuvassa. 

Terassi yhdistyy saunan ja tuvan välikön lattiaan. Tuosta viistosta osasta, jonka lankupäitä ei vielä ole tasattu (kuva alla), lähtee aikanaa portaat kohti rantaa.

Lopputarkastus lähenee.

Oulun Lyseon linnut II. Varpuslinnut.

Hiljattain sain valmiiksi Oulun Lyseon luonnonhistoriallisten ja maantieteellisten kokoelmien inventoinnin. Meininki on pikku hiljaa julkaista siitä osia perunakuopassa. Tällä kertaa esillä ovat kaikki Oulun Lyseon luonnonhistoriallisissa kokoelmissa ikinä olleet (noin) 267 varpuslinnut (korj.: siis kaikkia lintuja on ollut tuo määrä, varpuslintuja tietysti vähemmän...). Lintukokoelman alkuvaiheista ja monista kokoelmaluetteloista voit lukea täältä.

Numero nimen edellä = linnun numero viimeisimmässä kokoelmaluettelossa.

Nimet: Ensin nykyinen suomalainen, sitten nykyinen tieteellinen nimi. Myös eri kokoelmaluetteloissa mainitut vanhat nimet on mainittu.

Hankinta-aika: Kokoelmaluetteloihin merkityt hankinta-aika -tiedot ovat usein ristiriitaisia. Merkintä on tällöin esim. ”Lyseolle 15.9.1892, Lyseon kirjoihin 1894”. Jos luetteloissa on vain yksi hankinta-aikatieto, se on merkitty esim. ”Lyseo 1894”.

Paikkakunta = missä lintu on tapettu tai muuten saatu täytettäväksi.

Täyttäjä mainittu jos tiedossa. Uppsalalainen Skandinaviska Naturaliemagasinet -täyttämö merkitty täyttäjäksi, jos linnun jalustassa on sen nimellä varustettu etiketti tai linnun jalusta on tunnistettavissa sen perua olevaksi.

Roomalaisilla numeroilla (I, II, III jne.) on merkattu saman lajin eri yksilöt.

Ja saattaahan näissä olla virheitäkin; oikaista sopii.

731 Räkättirastas Turdus pilaris I nuori, Helsingin pitäjäs, Lyseo 1892. Rikki, pois 2017. II aikuinen, Helsingin pitäjä, Lyseo 1892. Ei pyrstöä. 

732 Kulorastas Turdus viscivorus Oulun suomalaisen Lyseon ensimmäisen lintuostoslistan 29.10.1890 ensimmäinen lintu. Alkuperä tuntematon, tullut 13 muun linnun kanssa Gustaf Wilhelm Forssellilta Helsingistä. Lyseo 29.10.1890, 3 mk, Lyseon luetteloihin 1892. Rosorastas.

733 Punakylkirastas Turdus iliacus Helsingin pitäjäs 1890, Lyseo 1892.

734 Laulurastas Turdus philomelos Uusmaa 1892, Lyseo 1893. Turdus musicus, Turdus ericetorum. Rikki, pois 2017.

735 Punarinta Erithacus rubecula ♂ 19.5.1891 Espoo, Lyseo 1892. Punarintasatakieli, Luscinia rubecula. Rikki, pois 2017.

736 Satakieli Luscinia luscinia ♂ Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898. Luscinia philomela, Lusciola philomela.

737 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus I ♂ Skandinaviska Naturaliemagasinet, Lyseo 1898. II ♀, täyttänyt Aarne Hellemaa (40 mk), Lyseo 1930. Rikki, pois 2017. Luscinia phoenicurus, Luscinia ruticilla, Ruticilla phoenicurus. 

738 Valkotäpläsinirinta Luscinia svecica cyanecula Lyseo 1902. Sinirinnan eteläinen alalaji, ei pesi Suomessa. Erithacus suecica.

Valkotäpläsinirinta Luscinia svecica cyanecula. Oulun Lyseo.