Keväistä kengitystä

Viime päivät ovat kuluneet joutuisasti vajaa satavuotiasta sauna-pyykkitupa -kombinaatiota korjaillessa. Puolet rakennuksesta on saunaa ja pukuhuonetta, toinen puoli on muinoin tehty autotalliksi, mutta on palvellut viimeiset vuodet muun muassa kanalana ja ruusujen talvivarastona. Saunassa on suhteellisen uusi ja hyväkuntoinen betonilattia. Saunaa on kohennnettu, paneelin alla on jotain levyä ja alumiinipaperia; valun ja paneelin alareunan välistä näkyy peltiä. Pesuvedet menevät lattiakaivosta seinän ulkovieressä olevaan kaivonrenkaaseen. Pukuhuoneessa on eristämätön ponttilautalattia. Kanalassa (entisessä pyykkituvassa) on hiekan päällä viiden sentin betonikerros, joka lohkeaa rautakangella helposti.

Kosteus, hirsijumit ja muu biodiversiteetti ovat pehmentäneet kolmen ulkoseinän alimpia hirsiä yhden-kolmen hirsikerran verran. Eritoten eteläseinällä on useita lahovikaisia hirsien saumoja (seinää pitkin valunut vesi on kertynyt vesihyllyille). Betonisokkeli on ammoin katkeillut, ja pätkät ovat vaihtelevasti kallellaan.

Meininki on kengittää rakennus (vaihtaa lahot hirret ehjiin) sekä paikata eteläseinän vesihyllyjä.

Tämän rakennuksen kiva erityispiirre on, että saunapuolen välikaton kannattimet menevät muurattujen rakenteiden läpi. Lisäksi vesikaton tukirakenteet ovat aivan kiinni piipussa. Näin ollen rakennuksen nostaminen kengitystä varten ei tule kysymykseen. Tästä seuraa, että vaihtohirret on veistettävä palkeiksi (ei varausta, selkävyys pois), jotta ne voi asentaa seinään sivulta tunkien. Ja jotta näin voisi tehdä, on rakennus tuettava hyvin.

Kuvia ja selostusta alla:

Pihamaan multakerros nousee aikojen saatossa. Aivan seinän vieressä rehottava kasvillisuus pitää hirsiä kosteana.

Näin ei pidä tehdä: välikattoa kannattava hirsi menee muurausten läpi. Halkeamaakin jo on, kun rakennus on elänyt:

Alimpiin vaihtohirsiin laitan tippalistan, jotta seinää pitkin valuva vesi ei kerry sokkelin päälle hirsiä lahottamaan. Listan upotan hirren alakulmaan sahaamaani uraan:

Tippalista hirressä

Piirsin seinään suoran, jota myöten sahasin (moottorisahalla) lahon puun pois. Tämän seinän (kuvat alla) sokkelinpätkät olivat kallellaan eri suuntiin, joten päädyin kokoamaan korvaushirren hirrenpätkistä. Kun sokkeli oli paikkauspalan kohdalla epätasainen, piirsin sokkelin pinnan kurvit lautaan, jonka sitten veistin sokkelia myötäileväksi. Tämän sapluunan avulla veistin korvaushirren ala-ulkoreunaan sokkelin yläpinnan muodon. Hirren yläreunan veistin suoraksi ja suunnilleen oikean korkuiseksi. Tämän jälkeen alkoi työläin vaihe, hirren sovitus... jos sokkeli olisi vaakasuora ja tasainen, kyllä olisi helppoa, mutta ei.... ja jos mökkiä voisi nostaa, voisi yhden alahirren vaihtaa yhteen kokonaiseen... Lopulta palikat seinään kumminkin päätyivät.

Hirsirakennuksen kengitys

Palikoiden välinen liitos = pystylapaliitos. Siihen voi lyödä tapit pitämään palikoita kiinni toisissaan, jos tuntuu siltä, että ne lähtevät eri suuntiin (mikä on kyllä epätodennäköistä, koska niihin ei kohdistu minkäänlaista pitkittäisvetoa). Sidoin korvauspalikat ylempiin hirsiin alaviistoon poraamiini korvaushirteen ulottuvaan reikiin lyömilläni tapeilla, minkä pitäisi estää hirsien sivuttaisliikettä. Tätä varten laitan kuitenkin vielä följarit tukemaan seinää.

Hirsirakennuksen kengitys

Eteläseinälle syöpyneet vettä keräävät hyllyt sahasin auki ja asensin tilaan vanhaa, punamultaista lautaa:

Lahonsyömiä hirrenvälejä eteläseinällä

Paikattua hirsiseinää

Ja kuultu on 121. perinnerakentamispinna, mustapyrstökuiri, joka soi läheisllä pellolla.,

***Laitan lisää kuvia ja selostusta myöhemmin***