perjantai 21. kesäkuuta 2024

Mökkiaikomus alullaan

Mukavuusalueella Pohjois-Savossa on joitain vuosia sitten veistämäni sauna-saunatupa -kombinaatio (katso vaikkapa tätä). Sen pieni tupapuoli on sopiva ehkä kahdelle aikuiselle, isomman porukan mökiksi siitä ei ole. Mielessä onkin ollut jo pidemmän aikaa hommata sinne isompi rakennus, jotta tilaa olisi vaikkapa jälkeläistölle.

Ihannetodellisuudessa rakennusluvan saanut mökki nousisi lopulliselle sijoituspaikalleen sateensuojassa nosturin tai apulaisten avulla. Nyt lupia ei ole, rakennan 300 kilometrin päässä mukavuusalueelta vuoristomajani pihamaalla etupäässä yksin, ja hirret nousevat verenpaineella vailla koneapua. 

Tällainen on suunnitelma. Tupa hirrestä, sisämitta 4,5 metriä suuntaansa, pitkänurkka, tasakerta noin kolmessa metrissä. Tuvan kylkeen tulee kamari pitkästä tavarasta. Tuvan ja kamarin väliseinässä parin metrin aukko, joten tupa ja kamari ovat yhtä tilaa. Kamarin teen lopullisella sijoituspaikalla. Ennen kuin sitä pääsee tekemään, on teetettävä lupakuvat ja saatava rakennuslupa, rakennettava ja purettava kehikko ja rahdattava se mukavuusalueelle, jonka parkkipakalta on vielä hirret ryönättävä perustuksille (joita ei siis vielä ole). Mutta hirsi kerrallaan.

Puolenkymmentä vuotta sitten ostin muutaman sata metriä ulkokuivaa kuusi- ja mäntypelkkaa, ja loppukeväällä -24 aloin rakentaa. 

Hirret taapelissa. Hirsien päässä on lappu, jossa hirren pituus  (useimmat 5,4-metrisiä) sekä tyvi- ja latvapään korkeus. Jos aurinko pääsee paahtamaan lappuihin, merkinnät haalistuvat vuosien mittaan, vaikka ne olisi kirjoitettu millaisella tussilla tahansa. Vasemmalla isoimmat  hirret (latva yli 25 cm), oikealla ja kuvan ulkopuolella pienemmät.

Alku. 40 x 40 cm pihalaatat tuvan kulmissa.


Alin varvi tulossa. Pihalaattojen päällä on korokkeena hirrenpätkät. Salvoksen sisällä on vinotukien avulla muotonsa pitävä lautaneliö, jonka kulmat ovat tuvan nurkissa. 


Siitäpä se lähti. Salvokseen tulee alimmaksi isot, siis korkeat, hirret. Kahdella hirsikerralla on saatu seinää reilusti, kuvassa vasen etunurkka ja oikea takanurkka ovat n. 60 cm korkeudessa. Siis noin viidennes tavoitteen kolmesta metristä!  Nousu per varvi tietysti pienenee sitä mukaa kun hirret pienenevät ja homma hidastuu muutenkin, kun joutuu nostelemaan hirsiä alas muokkausta varten ja takaisin salvokselle. Kun oikein ylhäällä ollaan, tarvitaan hyvät telineet, joilla mahtuu työskentelemään. Vaihtoehto tälle olisi tehdä salvoksen yläosa erikseen maajalassa, vaan enpä tee. 

Hirsien suoruus vaihtelee. Osa isoista kuusihirsistä on niin kieroja, ettei niitä voi panna seinään kokopitkinä. Jos täysimittaisen hirren asentaa keskikohdaltaan suoraan ja koettaa oikaista kummankin pään veistämällä, hirsi kapenee liikaa, 15-senttinen jopa 10-senttiseksi, Kierojen hirsien pätkät voi käyttää esimerkiksi ikkuna- ja oviseinillä. Kuvan lähimmän seinän ylimmän hirren rakensin kahdesta kieron hirren pätkästä. Lyhyen pätkän päiden veisto-oikaisu ei kavenna hirttä liikaa. Liitospaikasta oikealla näkyvä kolo on tulevan oven paikka.

Tuossa kohdin, missä pitkä passi makaa hirren päällä, on aukon paikka tuvan ja kamarin väliseinässä.


Nurmikkoinen pihamaa ei ole jämäkin alunen lopulta tonneja painavalle hirsikotukselle. Vaikka aluslaatat olisivat samassa tasossa, ne voivat painua allaan olevaan maahan eri tahtia. Vaateri on syytä tarkistaa aika ajoin ja etenkin alkuvaiheessa.

*****

Aivan yksin ei täydy salvoksella olla. Osassa hirsiä oli kuorta ja kuoren alla kuoriaisia, papintappajia toukkineen. Aikuiset papintappajat kuoriutuvat koteloistaan omissa käytävissään, joista niitä putkahteli pinnalle katsomaan rauhanhäiritsijäänsä. Ehkä niitä jää hirsien sisälle, kaivautukoon ulos kun katsovat asialliseksi. Kuulemma voivat lymytä vuosikymmeniä ennen kuoriutumistaan. Kuorettomassa pirtin seinässä ne eivät pysty kuitenkaan lisääntymään.

Tuommoisia vaino- tai ahmaspistiäisiä lenteli salvoksella etsimässä toukkia tai koteloita, joihin tuikata munansa:


******

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti