Kirjeet ovat säilyneet, koska mitään ei ole heitetty menemään muutamaan sukupolveen....
Pariskunnan rakkausasiat ja perheen rahahuolet saavat jäädä kirjeiden uumeniin, samoin kuin useimmat muut sotaan liittymättömät seikat.
 |
| Perhe Porissa rauhan aikaan keväällä 1941 |
Ensimmäinen kirje 16.10.1939 Seinäjoelta Eemeliltä Helville. Eemeli matkusti Seinäjoelle, missä Etelä-Pohjanmaan sotilaslääni perusti 8. divisoonan. Panen tämän kirjeen kokonaan tähän. Sisältö: pistimenlähetyssekaannusta, spiuuneja (vakoilijoita) junassa ja Lapuan patruunatehtaalla, kansan mieliala.
"Talossamme kävin myös. Se oli täynnä pakolaisia jostakin etelästä". (Perheellä oli vielä myymätön talo Seinäjoella, Kalevan talo.)
Spiuuneja:
"Olen korkeammassa portaassa, kuin mitä lkp-määräyksessä oli merkitty, mutta en voi sanoa, missä, koska täytyy välttää vakoilua; vakoilijoita on liikkeellä paljon, Täälläkin on sellaisia pidätetty, ainakin yksi. Lapuan patr. tehtaan vartiopostin ääreen on muutama päivä sitten ammuttu yksi. Oli mennyt naiseksi pukeutuneena vahdin puheille, ja kumartaessa oli tukka lähtenyt liikkeelle, jolloin vartija oli päästänyt laukauksen korvasta sisään ja soittanut poliisikonttoriin, että tulkaa noutamaan pois "raato". En muista, joko edell. kerralla kerroin, että matkatessani tänne oli Porista Haapamäelle samassa vaunussa spiuuni, joka minun piti Haapamäelle päästyämme antaa poliisille, mutta poliisia ei ollut näkyvissä ja se konna pääsi häipymään jonnekin."
Helvi Eemelille 28.10.
"Ullan ja Askon koulun alkamisesta ei ole mitään tietoa. Soittotunnilla Ulla on käynyt. Asko oli tänäään erään pojan kanssa puoli päivää ampumaradalla, toi hirveästi hylsyjä ja minulle kauniita pihlajanmarjaterttuja.
Pääsetköhän meidän 15-vuotishääpäivänämmekään vielä pois sieltä, jos nim. ei sotaa tule. Kyllä kestävät neuvottelut ikuisesti, vaikka hyvähän se toiselta puolen on. Saadaan valmista enemmän. Kirjoita nyt mitä sinä tuumit ja ennustelet - tuleeko vai ei.
Silloin kun et pariin viikkoon ilmoittanut mitään itsestäsi, aioin jo ilmoittaa radiossa että terve poika on syntynyt kapt. Eemeli Jalmari Toivoselle Porista - ota yhteyttä kotiin. Onneksi soitit ajoissa. Olisit kai hiukan hätkähtänyt että kuinka se näin äkkiä on käynyt."
"Kateellisena katson vaimoja joiden miehet saavat olla kotona. Paikkakunnalla palveluksesssa olevat saavat olla edes yöt kotona. Vaikka jos oikein toden sanon, niin ylpeä minä olen että minun mieheni on mukana ja oikein tosi harjoituksessa ja palveluksessa. On niin koppavaa sanoa että mies on Itä-Suomessa. Useimpien miehet pyörivät vain tässä kotinurkissa."
"Tänne Poriin on muuten siirretty sairaaloita ja klinikoita Helsingistä. Täällä on kovasti spesialisteja nykyään. Vannas, Ylppö, Palmén y.m. Yhteiskoulu, Cygnaeuksenk. j.n.e. ovat sairaaloina."
"Täällä on oltu jo tasan 2 viikkoa. Olette olleet koko tämän ajna sydämeni pohjaan kätkettyinä.
Olen divisioonan esikunnssa aseupseerina. Ylen paljon työtä. Mutta toivoakseni pääsen vähän helpommalla tästä lähin."
"Katso nyt kartasta (silmälasini menivät sangasta rikki, joten on vähän huonoa tämä kirjoittaminen), missä Räisälä on. Rykmentinkomentajina ovat tässä div:ssa everstiluutnantit Laurila, Merikallio ja Vuokko, joista ainakin ensimmäisen ja kolmannen tunnet. Useimmat koko div:n upseereista, monta sataa, ovat ent. tuttuja. Laurilan rykmentti on lähellä Laatokan rannikkoa, vähän Käkisalmesta alaspäin.
Nyt posti lähtee ja tämä on keskeytettävä. Rakkaani, rakkaani... Eemelisi
Osoitteeni: Kenttäpostissa: 8.DE
Siviilipostissa: Räisälä, Pikku Pappila"
Everstiluutnantti Matti Laurila oli äitini kummisetä ja vaimonsa Eeva kummitäti.
Äitinikin kirjoitti isälleen 2.11.1939:
... ja enoni Asko (s. 1931) 9.11.1939 myös:
Helvi Eemelille 7.11.1939:
"Lähetän sinulle tämän pienen paketin, siinä makeaa ja suolaista. Maija pyytäää säästämään ne karamellilaatikot. - Syö nyt itse kaikki hyvä siellä, kun Ulla sanoo, että isä kumminkin antaa toisille paljon niistä."
"Askon koulu alkoi eilen ja Ullan huomenna. Asko käy koulua tuolla työvöenopiston talolla."
Helvi Eemelille 9.11.1939:
"Odottelen sinulta kirjettä hiljalleen, en mitään vastauksia, muuten vain. Oikea suhde onkin tänä aikana: vaimolta 5 kirjettä - siinä kun mieheltä resrvistä - 1 K."
"Olen hankkinut mustat verhot akkunoihin."
Eemeliltä kotiin 12.11. 1939:
"Saankos kertoa, että olen divisioonan taisteluvälinetoimiston päällikkö. Korkea paikka kylläkin, mutta kuin hullunmylly!"
"Ensi keskiviikkona tulevat divisioonan intendentuurin upseerit sekä div:n esik. lääkärit luokseni vieraisille, jolloin tuliaisesi yhteisesti nautitaan."
"Täällä kun nyt on tasan kuukausi oltu (tänään on tasan neljä viikkoa siitä, kun kello 14 Porista lähdin), niin on totuttu siihen, että mitä lähempänä rajaa ollaan, sitä rauhallisempi ja päättävämpi on jokaisen mieli. Ei mitään painetta mielissä. Jos on tapeltava, niin tapellaan. Oikeastaan tuntuu siltä, ainakin upseeristossa ja luultavasti miehistössä vieläkin enemmän (yleensä, poikkeuksia lukuunottamatta), että tuntuisi tyhjäntoimitukselta palata täältä joskus kotiin ilman, että olisi tapeltu. Tämä Suomi on niin ihana ja kallis maa, että kuinka voisimme sovinnolla antaa ja luovuttaa mantereestamme tuumaakaan. Sota on kova asia, mutta se on iloisin mielin otettava vastaan jälkipolvien vapauden ja maamme itsenäisyyden hintana! Jos me sovinnolla annamme, niin koskaan emme takaisin saa.
Täällä tuntuu siltä, että olisi jollakin tavoin noloa palata kotiin sen jälkeen kun ryssä on saanut tahtonsa perille neuvottelujen tietä.
Minkä vuoksi me tästä lähin uhraisimme työmme ja varamme puolustuksen hyväksi, koska meiltä viedään, ilman taistelua ja ilman sotavoimiemme käyttöä, kuitenkin se, minkä vihollinen tahtoo! Siinä piilee tulevaisuuden suurin vaara! Jos neuvottelujen tietä meiltä viedään enemmän kuin luontomme sallii, on siitä seurauksena suuri puolustustahdon romahtaminen koko kansassa.
Ja ryssää pelätään enemmän kuin mitä se ansaitsee. Se saa panna 1 milj, miestä liikkeelle meitä vastaan, jos tahtoo mitään toimittaa. Ja sitä se ei tee. Ja sen joukoista suurin osa on huonosti koulutettua, samoin huonoissa varusteissa. Jo nyt tiedetään Kannaksen kohdalle keskitetyissä divisioonissa joukkojen olevan riekaleisissa jalkineissa ja vaatetuksessa vallitsevan hirveän puutteen. Niissä divisioonissa, jotka marssivat Puolaan, oli sellaisiakin, että vasta puolalaisilta saaduista kivääreistä niille saatiin ase käteen. Tietysti vihollisellamme suuri ylivoima, mutta ei sellainen meidän maastossamme, että sitä saisi ja tarvitsisisi kauhistua itseänsä kuoliaaksi. Jos ryssä hyökkää, niin sen rivimies tekee sen vain käskystä ja mahdollisen kommunismi-ihanteen merkeissä, mutta me puolustamme (ja hyökkäämme vastaan) koko elämämme, vapautemme ja tulevaisuuden hintaan. Me elämme ja kuolemme sen puolesta, mikä on ohaninta ja kalleinta meille itsellemme - vihollinen hyökkää, elää tai kuolee sen puolesta, mitä hän tahtoo toiselta ryövätä.
Siinä on sunnaton ero."
Helviltä Eemelille 14.11.1939:
"Tässä sinulle paketti lämmintä. Ostin villapaidankin kun se vanha on jo aika huono, ja ohutkin se on ollut koko ajan. En tiedä sitte kuinka sen suuruus passaa. Se villapaita on minun ostamani lahja sinulle, ostin sen sillä ylimääräisellä rahalla, jonka herrasväki Huttunen maksoi huoneesta. En tiedä pidätkö tuosta flanellipaidasta ja noista paksuista housuista."
"Matin osote ja myös Joukon (Helvin veljiä) on muuttunut seuraavaksi res. vänr. Matti V. M. E/III/J.R.11. Joukon Res. alikers. Jouko M. M, /II/J.R.12."
"Paita on, se villapaita on loistava laitos; sopii kaikin puolin. Flanellipaitaa ja alushousuja en ole vielä koettanut paremmin. Mutta villapaita tai -takki, mikä se nyt onkaan, on päälläni tätä kirjoittaessani. Kyllä nyt kaulukset riittävät! Pyyheliinat olivat hyvään tarpeeseen, entisestä kun niitä olikin vain kaksi. Sukkia en tarvitse ainakaan toistaiseksi lisää. Nenäliinoja on kauheasti! (nuhaa tai yskää ei minulla ole ollut vielä kertaakaan)."
Sama kirje jatkuu 24.11.1939:
"Mutta minä olen sellaisessa mielentilassa ollut täällä heti alusta alkaen, että täällä on kaikkein paras paikka minulle. Olen paljon elämästäni antanut kansalleni, liian paljon! Olen lukemattomia kertoja tuntenut katkeraa mieltä katsellessani ympärilleni, kuinka pyrkivät vain oman hyvänsä saamiseen, ainakin kaikki herrasväki. Siitä johtuu minun alitajuntainen vastenmielisyyteni herrasihmisiä kohtaan. Ilettää. Kun ajatteken tällä hetkellä esim. porilaista sosieteettia! Onhan siellä kauniita poikkeuksia, mutta ne tekevät yleiskuvan vain yhä räikeämmäksi."
"Täällä ovat paikalliset asukkaat hirveän ystävällisiä ja niin palvelevaisia, että tekevät kaikkensa, kun saavat pitää talonsa täynnä väkeä. Tuskin ehtii jotakin pyytää, kun se jo tuodaan. Sauna on täällä 2 kertaa viikossa, ainakin tässä talossa. Ja kahvi pannaan kiehumaan silmänräpäyksessä. Tässä talossa on samallainen "seinämylly" kuin meillä silloin Seinäjoella. Joka kerta kun emäntä sillä jauhaa, muistuu mieleeni se varhainen heinäkuun ammu, jolloin Ullan tuloa maailmaan juhlittiin - panemalla mylly heti pyörimään, että koko Kalevan talo jyrisi!"
"Maija puhui eilen että voisihan isä karata sieltä - ja että kyllä me täällä osaisimme isän pitää piilossa. ja kun isä kulkisi sotilasvaatteisssa, niin kaikkihan vain kuulisivat isän kulkevan asioilla. Viisas flikka, eikö vaan. Minä kun sitten selitin ja Asko myös, että silloin ryssä tulisi tälle jos sieltä kaikki isät karkaisivat. Ja että meitä hävettäisi kovasti, jos meidän isä olis niin pelkuri, sitte vasta Maija ymmärsi asian."
"Kyllä se vaan niin on, että minua hävettäisi jos minun mieheni kävelisi hienona herrana täällä, vaikka kuinkakin olisi jossain hommassa silmän lumeeksi.Vaikka täälläkin kerrotaan, että edesmennyt tri Hornberg, sotilaslääkäri, aikanaan vapautti paljon perhepoikia muka jonkin sairauden takia palveluuksesta sopivaa summaa vastaan."
*****
Seuraavalla kerralla: Mainilan laukaukset ja sota alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti