perjantai 29. marraskuuta 2019

Isovanhempieni kirjeenvaihto talvisodan ajoilta, osa 2. Sota alkaa. Kirjeet 30.11.-9.12.1939

Talvisota alkoi 30.11.1939. 

Joulukuun alkupuolelle Eemeli lähetti yhden kortin ja kirjeen  kotiin. Niissä ei sota-asioista ollut mitään. Vasta 9.12.1939 kirjoitetussa kirjeessä oli maininta sodan alkamisesta:


Paula oli Helvin sisko.

Helvi sen sijaan kirjoitti sodan alkamisesta heti 30.11.:


"On se sikamaista ryssältä kun ensin järjestävät siellä Mainilassa sen ampumisjutun saadaksensa syyn ruveta pommittamaan siviiliväestöä. Eihän täällä Porissa toistaiseksi ole vielä mitään tapahtunut mutta meidän hetkemmehän voi tulla koska tahansa."

Ja 3.12.1939:

"Olemme vielä täällä kotona toistaiseksi. Toissapäivänä (perjantaina) oli täällä ilmahälytys, mankelihuoneesta on tehty suoja. Olimme siellä tunnin verran koko talon väki."

" Kun se Italia lähettäisi apua oikein tuntuvasti tänne niinkuin Espanjaankin. Vaikka eipä tässä taida kenenkään vieraan apu mitäään tuntua, itse Suomi on aina saanut auttaa itseään. Kyllä se ryssä tarvitsisi niin että tuntuisi. Ajatella että kaksi kertaa sukupolven aikana saamme sitä vastaan taistella. Lehdethän sinn tulevat kai joista olet lukenut Helsingin pommitukset y.m. Tänne Poriinkin on aivan virrannut pakolaisia, niin ettei kai täällä vielä hätää ole. Ne lentokoneet (pommikoneet) saivat ensin kauhua aikaan."

Ja 7.12.1939:

"Täällä  oli toinen ilmahälytys maanantaina mutta ei sen ihmempää kuitenkaan sitte tullut Jumalan kiitos."

"Matti, Reino ja Jouko (Helvin veljiä) ovat myös Kannaksella, en tiedä paikkaa tarkemmin.
Ensin tuntui ilkeältä tämä sodan alkaminen mutta nyt jo tuntee ylpeyttä isänmaansa puolesta. Tätä maata kun koko maailma ylistää, ja ihmettelenkin kuinka urheasti on tähänkin saakka pitänyt puoliaan. Ja myös pitää loppuun asti. Minusta vaan niin ihmeellisesti tuntuu että ryssä sen loppujen lopuksi oikein kunnolla häviää.
Ajattele kuinka ylpeätä se olisi kun vaan sieltä Neuvostoliiton eteläosista alkaisi kuulua kahakoita siin jo menisivät ryssän kortit sekaisin. Ja se on minusta sikamaista kun Ruotsi ei jo lähetä edes niitä vapaaehtoisiansa jos päästää ollenkaan. Mutta onhan tässä Ruotsin oma asiakin kysymyksessä."

"Pori on kyllä täysin pimeä tätä nykyä, muuttui heti ensimmäisen hälyytyksen jälkeen."

Yllämainitussa 9.12. kirjeessä Eemeli kirjoittaa kotiin:

" Rakkahin ystäväni! Me voitamme tämän sodan! Mahdollista on, että voitto maksaa paljon verta ja paljon kärsimyksiä, mutta tämä ihana maa ja tämä suurenmoinen kansa ovat sen arvoiset. Vasta ensimmäisen kerran tuhannen vuoden kuluessa Suomi saa itse lunastaa tulevaisuutensa takeet! Sen vuoksi se myös voittaa. Tule aika, jolloin tyrannit ja kansojen orjuuttaat ja pyövelit sellaiset kuin Stalin ja Hitler vaipuvatt alas ja kansat saavat jälleen vapautensa. Suomen kansan osaksi on tullut alkaa tämä taistelu. Tehkäämme se kunnialla! Tämä on onneksi Suomen kansalle, tämä kaikki! Me olemme yhtä, jokainen. Sen vuoksi: rohkaise jokaista, joka vapisee. Rohkaise, koska saamme elää suurta aikaa, sankariaikaa! Suomella ei vielä koskaan ole ollut tähän tilaisuutta. Sen on aina pitänyt elää ja taistella muiden lipun alla ja muiden kunnian katveessa."

"Tuskin osaan enää kuvitella, minkälaista on olla kotona sinun ja rakkaiden lapsieni Ullan, Askon ja Maijan keskellä! Niin on tämä kaikki minut "niellyt". Sen vuoksi minun vihani Venäjää ja Saksaa kohtaan on koskaan sammumaton - niinkuin olkoon sinun ja lapsiemme. Että meidän pitää menettäää kotimme, onnemme, toisemme - ehkä ikuisiksi ajoiksi... noiden kahden miehen, kahden "ihmiskunnan vihollisen".
Kello on nyt 2.25 kun tykistötuli taasen on avattu. Jymisee mahtavasti!
Suomalaiset ampuvat ja johtavat tykistötulta loistavasti. Kerro se porilaisille. Ja sano, ettei pidä pelätä mitään, ei piruakaan, vaikka se tulisi vastaan Stalinin ja tai Hitlerin hahmossa."

*****
Aikaisemmat kirjeet ovat "talvisodan kirjeet" -tunnisteen takana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti