Vajan restaurointi IV: vajan takainen katos

 Vajan takana on pitkän lappeen alla lisähuone roinan säilytystä varten. Alunperin siinä on ollut lautakatto, ja sen lahottua viimeiset pari vuosikymmentä väliaikaisena katteena vanhaa kattopeltiä.  Alkuperäisistä seinistäkään ei ollut jäljellä mitään. Vajan noston ja oikaisun yhteydessä hajotin katoksen ja rekonstruoin uuden vanhojen valo- ja muistikuvien perusteella.

Seinän rungoksi tuli noin viisi-kuusituumaista parrua. Lisähuoneen katon kannattimet naulasin yläosastaan vajan räystäältä pistäviin vajan katon kannattimiin ja alapäistään seinän runkoon. 

Aluksi tein umpinaisehkon aluslaudoituksen; myöhemmin harvensin sen pärekatteelle sopivaksi.

Katon räystäälle panin yhteinäisen laudoituksen. Päreiden ladonnan aloitin naulaamalla vieri viereen kolmannespituisia päreitä kovera puoli ylöspäin. Niiden päälle, myös vierekkäin, ladoin kahden kolmanneksen mittaisia päreitä nyt kupera puoli ylöspäin ja siten, että niiden alareuna ulottui reilun tuuman verran eka varvin alareunan ulkopuolelle. Näin syntyi tippanokka sadevedelle. Näiden kahden reunimmaisen varvin latominen koverat puolet vastakkain tekee katon reunasta ryhdikkään; muuten räystäs roikkuisi alakuloisesti.

Seuraavat pärevarvit ladoin sitten kuten alla näkyy, vierekkäiset päreet reippaan tuuman verran päälletysten. Panin joka varvissa päällekäisyyden samoin päin, koska vallitseva tuulen suunta on tällä paikalla kuvaan nähden oikelata vasemmalle.

Nyt katto on tuossa mallissa kuin tuossa kuvassa alla. Loput valmistuvat myöhemmin. Seinälaudat ovat vanhaa purkulautaa.

Lisähuoneen oven pienensin vanhasta purkuovesta.

Ja tässä alla on vajan pohjoispääty ennen maitotonkkakomeron korjausta. Huomaa seinälautojen uudet alapäät! Niistä ja vajan ovien laitosta ensi kerralla!