Vieraskynä: Kameran jalusta liukukitkasolmulla kiinni kanoottiin

Perunakuopan Vieraskynä-sarjaa jatkaa solmu- ja kanoottimies Pertti Tikkanen.

Melontareissuillani alkoi kiinnostaa kuvata koskenlaskusta elävää kuvaa. Tämä mielessäni hankin vuosia sitten kätevänkokoisen, kypärään kiinnitettävän videokameran. Amerikanihme oli sellainen kämmenelle mahtuva, mutta ilman minkäänlaista näyttöä tai tähtäysmahdollisuutta. Niinpä kuvaa tulikin enimmäkseen kanootin pohjasta, taivaasta tai sopivallakin vaakasuuntauksella koskimaisemasta, horisontti vinossa. Muitakin pulmia oli. Meloessa yläkäsi vilahtaa kuvassa joka vedolla, ja välttämätön pään kääntely tekee kuvasta levotonta. Tähän tyytymättömänä olen hyllyttänyt kameran ja koettanut myydä sitä (halvalla lähtee yhä; muissa lajeissa kuin inkkarimelonnassa se voisi toimiakin). 

Mikä neuvoksi? Kun nyt joka tapauksessa pidän mukanani tavallista kameraa, aloin kokeilla kameran ja jalustan asentamista Hullun Joen Tutkimusmatkaajaani, haaveena saada takanäytöllä varustettu kamera tähdättyä kunnolla ennen koskenlaskua. Jalustan kiinnittämiseksi olisi varmaan hienostuneempiakin ratkaisuja (reikien poraaminen kanootin pohjaan ei ole!), mutta solmujen miehenä tartuin tietenkin köyteen ja solmuihin, mistä pääsemmekin itse asiaan eli liukukitkasolmuihin.

Liukukitkasolmuilla tarkoitan kiinteään kohteeseen (paalu, tanko jne.), toiseen köyteen tai silmukan kautta köyteen itseensä tehtyjä solmuja, jotka voivat liukua kohteessaan. Liukumisominaisuus tuo mukanaan lisäedun: solmua liu’uttamalla köysi on säädettävissä kireälle. Tällainen solmu kestää hyvin tangon tai köyden suuntaista, pitkittäistä vetoa, joten kiristetty solmu siis pitää hyvin. Kiinteässä kohteessa liukuminen ei ole suotavaa, eikä aina köyteenkään sidottuna.

Kiinnitin kamerajalustan liukukitkasolmulla, tarkemmin sanottuna vanttisolmulla (rolling hitch, solmu no. 61 Clifford W. Ashleyn mainiossa kirjassa The Ashley Book of Knots, ABOK), solmittuna kiinteän kohteen ympäri tehdyn silmukan jälkeen köyteen itseensä, tuloksena säädettävä silmukka. Raskasta kameraa korkealla jalustan nokassa kannatteleva viritys kesti ilman mitään korjailuja 25 kilometriä melontaa alas Siuruanjokea, koskineen, aallokkoineen ja rannalle vetoineen. Katso vaikka tämä video:

Poistettu 14.3.2017

Seuraavat kuvat selventävät jalustan kiinnitystä kanootin etupenkkiin.

Kuvat 1-4: Kiinnitys jalustaan säätölukon yläpuolelle on sekin vanttisolmu. Penkin ympärillä olevaan silmukkaan tein vanttisolmun vetosolmuversion. Kulkupeli tauolla Siuruanjoen Pikankosken alla, mainion avokallion kupeessa!

Kuva 1 (Pertti Tikkanen)

Kuva 2 (Pertti Tikkanen)

Kuva 3 (Pertti Tikkanen)

Kuva 4 (Pertti Tikkanen)

 Kuvat 5-6: Vanttisolmu löysänä ja kiristettynä. Kiristyksen tarve riippuu köyden materiaalista ja vedon voimakkuudesta. Vetosolmu auttaa irrotuksessa.

Kuva 5 (Pertti Tikkanen)

Kuva 6 (Pertti Tikkanen)

Kuvat 7-8: Chisnallin säädettävä silmukka löysänä ja kiristettynä. Solmua voi liu’uttaa pitkin köyttä, mutta köyttä kuormitettaessa solmu pitää!

Kuva 7 (Pertti Tikkanen)

Kuva 8 (Pertti Tikkanen)

Vanttisolmu on ikivanha veneilysolmu, jota olen käyttänyt myös sitomaan auton kattotelineellä olevaa kanoottia kiinnittävän lukkoremmin ylimääräisen pään itseensä, pois auton kattoa vasten lepattamasta. Muita liukukitkasolmuja on iso perhe, josta osa on aika nuoria keksintöjä. Esimerkiksi kuvissa 5-6 esitelty säädettävä silmukka (kahta köyttä yhdistävänä säädettävä kytky; adjustable loop ja adjustable bend) on mainio, joskin vahingossa kiristettävissä säätämisen kannalta liian tiukkaan. Tiukkuutta ja pitävyyttä voi säätää köyden takertuvuuden ja liukkauden mukaan kierroksia vähentämällä tai lisäämällä. Solmun on keksinyt kiipeilypiireissä roikkunut kanadalainen Robert Chisnall. Toinen suosikkini on vasta 1990 John Smithin (ihan totta!) kuvaama jääpuikkosorkka (icicle hitch), jonka väitetään pitävän kuormitusta alaspäin jopa kärkeä kohti kapenevassa pystysuorassa tangossa. Kumpaakaan ei siis ole kuvattu ABOK:ssa, vaikka 1413 ja 1472 tulevatkin lähelle Chisnallin solmua. ABOK:n 1472 onkin itse asiassa kaksi köyttä liitettynä päistään toisiinsa kahdella vanttisolmulla.

Samalla periaatteella toimivia säädettäviä silmukoita ovat muun muassa kansimiehen sorkka (midshipman’s hitch, ABOK no. 1027) sekä Tarbuckin solmu (Ken Tarbuckin ennen nykyisiä kiipeilyköysiä 1952 kehittämä).

Clifford W. Ashley 1944: The Ashley Book of Knots. Doubleday. New York, New York. USA