Kyrweliä, pirun paskaa ja liwerstikkua - Eläinten tauti-kirja vuodelta 1829

Rouva kävi sukuloimassa Etelä-Suomessa ja toi tullessaan  Christfried Gananderin Eläinten tauti-kirjan vuodelta 1829. Kirjan ensimmäinen tietämämme omistaja oli rouvan äidin äidin isän isä Juho Tuomaanpoika. Rouvan  parhaillaan laatima sukukirja kertoo hänestä tällaisia. Juho Tuomaanpoika Palomäki e. Äijälä syntyi Tyrvään Vihattulan kylän Äijälän perintötilalla 24.6.1818. Perheen kahdeksasta lapsesta neljä menehtyi pieninä, muut selvisivät aikuisiksi. Äijälään pestautui piiaksi muuan Maria Kristiina Juhantytär Ylimäki. Juho ja Maria vihittiin 26.12.1843. Juho rakensi Tyrvään Vaununperälle torpan, jonka he nimesivät Palomäeksi. Heille syntyi seitsemän lasta, joista nuorin (Kustaa) oli siis rouvan äidinäidinisä. Perhe tuli hyvin toimeen. Juho harjoitti viljelyä ja monenlaista kaupankäyntiä, minkä lisäksi hän oli Jaatsin tilan välskäri, mistä maksettiin hyvin. Jaatsin perintötalo sijaitsi Tyrvään Nuupalassa. Sen omisti Peter Wilhelm Gallén, Akseli Gallén-Kallelan isä; Jaatsi oli viimeksimainitun lapsuudenkoti. Maria kuoli 11.10.1894 halvaukseen. Juho eli leskenä Palomäen torpassa kymmenisen vuotta ja kuoli 30.1.1905 vanhuuteen.

Veikkaan, että Juho Palomäki hoiti Jaatsin hevosia, sikoja ja muita kotieläimiä Gananderin ohjeiden mukaan.

Hoito-ohjeissa mainitaan muun muassa seuraavia lääkinnällisiä aineksia: saipua, oxtunga juuri, inkifääri, wiina, åkermönjä, wihtrilli, wiirakki, agrimoni, aluna, humala, wuohen rieska, punainen lakka, tulikiwi, lawermarja, saltpietari, Antimonium crudum, silahkan suolawesi,rukiin jauhot ja maltaat, käärmeen pää ja pursto, niinipuun känsä, murisawi, kanan munan walkia, wesi, theriaaki, ryöwärin etikka, kissan juusto ruoho, kalja, swartrot juuri, wintergrön, celadonia, tormentilla eli punajuuri, ihmisen kusi, katajanmarjat, lipeä, suo kanerwa wesi, täiruohon siemenet, männyn kerkät, Calmus, polttijaiset, herneen warret, kyrweli, lepän lehet, herneen weri, pirun paska, Foenum gracum, wiini-ättika, rapa (mäski), kamfert, kynsilaukka, mali, pujo, kanan eli kyyhkyn paska, terwa, sulatettu tulikiwi, ohra, kissan paska, lämmitetty olut, Galanga, kubeber, pitkä pippuri, anis, valkia aivastusjuuri, saran-suopa, sian.sonta, siankiwi (lapis suillus), tupakin öljy, traani, elävä hopia, suolaton woi, sääwenpuumi, liin-öljy, kusiais-pesä, kirnupiimä..... Suoneniskentä näyttää olleen muodissa. Erilasia tahnoja ja voiteita siveltiin haavoihin ja ikeniin, ja annettiin eläimen hengittää keitoksista nousevia huuruja. Jos ei näillä parane niin ei kyllä millään.

Kirjasinlaji on fraktuuraa, jota kyllä lukee hieman harjoiteltuaan. Nimiösivun (kuva yllä) teksti:

Eläinten tauti-kirja, 

josa hewoisten, lehmäin, lammasten ja 

muun pienen karjan ja rahwaan, 

irujamen ja itikkain

taudit

 ja parannuxet, lääkityxet ja koti-

huusaukset 

löytään 

A-B-Ceen jälkeen sowitetun registerin 

johdatuxesta ja numeroin osoituxesta 

kirjahan: 

Suomexi tulkitut

 ja 

monesta kirjasta, niinkuin myös korwa kuulo-

sta ja wälistä omasta koettelemuxesta

 waarin otetut ja kootut 

Christfrid Gananderilta 

phil.mag.

Kolmas ylöspano

Helsingforsisa ja Turusa 1829.

Prändätty J.C. Frenckellin ja Pojan tykönä.

Jos fraktuuran luku tekee tiukkaa, tämän painoksen teksti on helpommalla kirjasinlajilla täällä.

Vaikka nimiösivu lupaa, sisällysluetteloa eli registeriä ei tässä kirjayksilössä ole, mutta se löytyy tästä linkistä, jossa oleva teksti on kirjoitettu modernilla kirjasinlajilla. (LISÄYS 10.3.2019: myös sivut 61-70 puuttuvat.) Eläinten tauti-kirjasta on myös kirjoittanut Viikin Tiedekirjaston tietoasiantuntija Eeva-Liisa Viitala. Hänen artikkelissaan on myös linkkejä Christfried Gananderin muihin aikaansaannoksiin. Teoksen digitoitu neljäs painos (1860) löytyy täältä. 

Esipuhe alkaa näin:

"Eläinten Tautein ja wammoin oikia tunteminen ja niitten parantamiset, eli, se nykyjän Ulkomailla, Frankriikisa, Danmarkisa, Hollandisa, Saxanmaasa ja Ruotzisa ylösotettu Weterain konsti, on tosin niin hyödyttäwä ja tarpeellinen, että ilman sitä, Talot ja maat häwiäwät, maan asujat köyhtvwät ja särpymen ja muun karjan annin puutoxesta näändywät: Yxi wanha Suomalainen Sananlasku sen todistaa, joka sanoo: Hewoisesa miehen henki; ratsusa rahan wahinko.

Waikka nyt wahinko on nähtäwästi suuri Hewoisen, Eläimen, Raawaan (nimiösivulla lukee että "rahwaan", mikä lienee painovirhe), Lampaan, Karitzan, Sian, Kanan, ja, waikka se olisi Porsaan pois tullesa, ruton, loukkauxen, taudin, haawan eli muun wian kautta; niin ei kuitengaan meidän maasa, misään asiasa olla huolimattomammat, kuin Karjan  holhomisesa, Eläinten tautein tunnosa ja aikaisten lääkitysten ja parannusten hankkimisesa; niin että se on ihmet, että Hewoiset- Lehmät, Naudat ja Irujamet ja Itikkat niinkään menestywät, ettet ne kuole sukupuuttoon."

"Tätä ajatellesani, olen minä niinkuin maalla asuwa, maan miesten hywäxi Suomen kielexi tulkinnut, ja sieltä ja täältä koonnut tämän Eläinten Tauti-Kirjan; erinomattain kuin Suomalaisilla ei ole tähän

asti ollut muuta apua Eläinten Taudeisa, kuin mitä juoxian Akat ja Äijät, Kuoharit, ja walehtelewaiset welhot, noidat, Taikurit, Myyrrys ja Indo miehet, owat monen pöyhistelemisen alla luuletellet ja kehuneet tietäwänsä, ja että ynnä senkaldainen tyhmä Epäusko kansan seasta katoaisi, ja ihmiset tottuisit ja taitaisit itze hätä tilasa kotona saatawilla wälikappaleilla Eläimiään huusata ja parantaa."

"Osta siis halulla Tämä Suomalainen Eläinden Tauti-Kirja, älä itke ja säästä rahaasi; kyllä Hewoises ja Karjasi enämmän maxaa."

Kirjassa on ohje 145 taudin ja wamman hoitoon. Ensimmäinen on "Kuin yxi hewoinen ei tahdo menestyä; waan lamaantuu" sivulla 7, viimeinen "Jouhimato warsain hännäsä" sivulla 74.

Tästäpä se alkaa:

ä0

Jaksoitko lukea tänne asti?