Joulukuusia ja ahma(n jäljet)

Perinteinen joulukuusienhakureissu mukavuusalueelle. Soitin mökkitienlinkoajalle eeltäkäsin, ja tie olikin juuri lingottu kun saavuin perille. Helpoksi on tehty elämä. Parkkilevikkeen kymmenen senttiä luntakin oli äkkiä lapioitu.

Niinivesi oli jäässä, mutten arvannut lähteä loitommaksi kokeilemaan jään kestävyyttä. Rantajäältä nousi edellisen lumisateen pyöristämä jälkijotos mökkirantaan. Metsän pehmeässä lumessa ei jälkien yksityiskohtia erottanut, mutta jäällä kyllä, kun pyyhkäisin lunta niiden päältä. Jäljet olivat jäätyneet jään pinnan sohjoon. Kahdenlaisia tassunjälkiä, etujalkojen isompia, eteenpäin leveneviä, ja takajalkojen pienempiä, pyöreämpiä. Jälkijotoksessa erottui kolmen jäljen rykelmiä; askeljäljen pituus (edellisen jälkiryhmän etureunasta seuraavan etureunaan) alle metrin luokkaa. Myös kävelyjälkiä, jossa askelväli hyvin lyhyt. Ahma.

Ahma siinä kulkenut eestaas

Ahman rauhallisen laukan kolmijälkeä

Sohjoon jäätynyt etukäpälän jälki.

Takakäpälöiden jälkiä 

Hiidenvuori

Puolenkymmentä vuotta sitten tuossa oli susi-epäilyn jäljet, viime talvena naapurit olivat nähneet ilveksen nousevan jäältä saunamökin kohdalla, ja viime toukokuussa oli parkkilevikkeen vieressä lanatulla tiellä tuoreet karhun jäljet. Hirviporukka oli myös nähnyt ahman kuukausi-pari sitten samoissa maisemissa. Sulan maan aikana näistä ei tiedä mitään.

******