экс-чемпион по дзюдо, entinen judomestari

 экс-чемпион по дзюдо, entinen judomestari

Психопат

Kaikki kissat ovat psykopaatteja, mutta kaikki psykopaatit eivät ole kissoja.

 Все кошки - психопаты, но не все психопаты - кошки.

Askartelutarpeita

Hommasin vuoristomajalle hyvänlaista ja leveää vajaa tuumaista mäntytuppilautaa n.568 metriä. Laudat ovat peräisin lähistöltä uuden hirsitalon työmaalta. Katsotaan myöhemmin minne päätyvät. Pituudet 3,3-5,4 m.  

Kuva: Pertti Tikkanen

Kolme kiinalais-tapeetia Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa

Oulun Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa (joka on hiljan luovutettu Pohjois-Pohjanmaan museon huomaan) on kolme  paperiliistakkeista punottua itämaisen näköistä kuvaa, kukin kooltaan noin 50 x 90 cm.

Ainoat vanhoissa kokoelmaluetteloissa mainitut esineet, joiden kuvaus sopii näihin, ovat  "jaappanilaista/jaapanilaista/jaappilaista paperia," Kahdessa vanhimmassa luettelossa niitä on listattu kolme, uusimmassa kaksi,  hankinta-aika on v. 1914, lahjoittaja Oulun merikoulu.  

Luettelo 1880-1920:sta

Luettelo 1935:stä

Kantaluettelo 1973:sta

Merikoulu toimi Lyseon pihassa olleessa rakennuksessa vuosina 1863-1910 kouluttaen meripäällystöä, minkä jälkeen se jatkoi tavallisena merimieskouluna vuoteen 1921. Merenkulkijoiden koululleen lahjoittamia ja sittemmin Lyseolle tulleita esineitä on Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa useita, muun muassa merikapteeni Liljebladin keräämät ja merikoululle lahjoittamat uusiguinealaistavarat.

Mistä "jaappilaiset paperit" olivat tullet merikoululle? Joskus vielä välähtää: älysin katsoa, onko kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa mitään tästä. Tärppäsi, lue seitsemältä alimmalta riviltä, mitä "Täkäläinen merimieskoulu on tänä syksynä saanut vastaanottaa.." (Oulun Wiikko-Sanomat 21.12.1872):

"...kolme kappaletta kiinalais-tapeetia, kudotut mitä hienoimmista, noin puolen linjan lewyisistä papeririekaleista, jotka ovat tasaisina kuin ryykiraudalla silitetyt, kapteeni Böckerman´ilta Pietarsaaresta;...". Tuo linja on vanha pituusmitta, noin 1/10 tuumaa; papeririekaleet ovat reilun millin levyisiä.

Kiinalais-tapeetia ovat, eivät jaappilaisia. Jos merikoululla ei ollut tarkkaa tuloluetteloa saaduista lahjoituksista, ei ole kumma, että kiinalais-tapeeteista on tullut jaappilaisia 42:n merikoulun varastossa kuluneen vuoden aikana.

Kiinalaisiksi näitä tosin arvailin jo aikaisemminkin, ja vahvistusta sain Hongmin Tu:lta 6.4.2021, kun kysyin alla olevan kuvan leijona-aiheesta (kuva alla). Hongmin Tu: "It is a copy draw of "tai shi shao shi tu (a picture of grandpa and grandson lions). This is a famous painting in Ming or Qing dynasty (400-700 years ago). "Tai shi shao shi" means "prosperous offspring".

Kiinalais-tapeetin isoisä- ja poikaleijona pelaavat palloa

Yida Cai, kielentutkimuksen tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Helsingistä, selvitti viime keväänä Lyseolta löytyneiden kiinalaistekstien sisällön. Yida auttoi nytkin, mistä kiitos!

Yida Cai näistä pallolla leikkivistä leijonista 10. ja 13.11.:

"… Tuossa kankaassa olevasta tekstistä ainakin sen 1–4 merkit ovat mielestäni ”太師少師”. Merkki ”師” on lausumistavan kannalta sama kuin ”獅”, ja merkitys on tässä kuviossa myös sama kuin ”獅” eli leijona. ”太師少師” on perinteisen kiinalaisen taiteen kuvio, joka esiintyy usein esimerkiksi keramiikassa tai rakennuksen rakenteissa. Kyseisessä kuviossa on kaksi leijonaa, toinen on iso ja toinen pieni. Yleensä ne pelaavat palloa (kiinalainen pallo, jonka nimi on xiuqiu繡球). Kiinalaisessa kulttuurissa leijonaa pidetään onnellisuuden symbolina. Kyseinen kuvio merkitsee onnea ja katastrofien välttämistä. 

… Yritin vielä selvittää tuota viimeistä merkkiä. Se on todennäköisesti 啚. … kyseisessä kuviossa olevan tekstin viimeisen merkin pitäisi olla 圖 eli kuva. Tämä on perinteinen kiinalainen kirjoitusmerkki, jonka yksinkertaistettu kiinalainen kirjoitusmerkki on 图. Myös 啚 -merkki voi olla merkin 图 perinteistä kiinalaista kirjoitusmerkkiä vastaava merkki. Toisin sanoen 啚 on sama kuin 圖 tässä kontekstissa, kumpikin siis tarkoittaa kuvaa. Koko teksti on siis 太師少師啚 (圖)."

Näin.

Selvittämättä on merikapteeni Böckermanin matkat. Pietarsaaressa on yhä merikapteeni Carl Böckermanin talo Loveretissa; onko tämä juuri meidän Böckermanimme? Kiitos kuitenkin tapeeteista.

MUOKS 15.11.2021: Ei ole tämä, vaan toinen. Böckermanin/Böckelmanin merenkulkija-kauppias -sukua on Pietarsaaressa elänyt viljalti. Lahjoitusvuonna 1872 on Hiskin mukaan Pietarsaaressa ollut elossa merikapteeni P. G. Böckelman (k. 1888, hautakivi). Ylämainitun Carl Böckelmanilla olleen talon (lähde) rakennutti kumminkin kapteeni Peter Gustav Böckelman (lähde)

Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi -blogista (lihavointi minun):

"Viimeistään syksystä 1840 Böckelmanin alus oli pietarsaarelainen Rapide, jolla hän oli 31.10.1840 Juutinraumassa, 21.12.1840 Marseillesissa, 29.6.1841 Brasiliassa ja palasi Hampuriin vasta keväällä 1842. Valtamerilaivalla ei kannattanut tehdä keikkaa Pietarsaareen, joten Hampurista tuli Böckelmanin kotisatama seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Tosin ei hän siellä montaa yötä nukkunut, sillä jo kesän 1842 lopulla hän oli matkalla takaisin Etelä-Amerikkaan ja niin edespäin.

...
Pietarsaareen kapteeni Böckelman palasi vasta kesällä 1851 oltuaan poissa 11 vuotta. Tästä raportoitaessa mainitaan hänen lähes vuosittain lähettäneen yliopiston ja muihin yleisiin kokoelmiin arvokkaita esineitä. Nytkin hänellä oli mukanaan erikoisuuksia Intiasta ja Kiinasta. Kuvia Böckelmanin lahjoituksista on edellä linkitetyssä verkkonäyttelyssä. Kulttuurihistoriallisten esineiden lisäksi hän lahjoitti eläintieteellisiä näytteitä."

Uutinen paluusta Pietarsaareen ja maininta mukana tuoduista esineistä ja niiden lahjoituksista oli Åbo Underrätelser -lehdessä 8.8.1851.

***Päädyn ja päätän tähän: kiinalais-tapeetit lahjoitti Peter Gustaf Böckelman.***

Vuoden luontokuva...

Taannoin, syyskuun lopulla, seurailin kameralla kahta valkopyrstöistä merikotkaa vuoristomajani lähistöllä.

Kun kotona tallensin kuvia koneelle, niistä löytyi yllätys:

Merikotkia ja outo lintu

Kuvan keskimmäisellä linnulla on apurattaat, joten kyseessä lienee nuori yksilö.

Savusauna ja vajan katto

Pitkästä aikaa savusaunassa vuoristomajalla.

Savusauna lämpiää

Savusauna

Pihapiirissä on rankorakenteinen vaja, jota restauroin kisällinäyttöä varten viime vuosikymmenellä. Vajan länsilappeen yläosan vanhan kolmiorimahuopakatteen peitoksi panimme (Esa B. ja minä) käytettyä kattopeltiä. 

Peltiä katon suojaksi

Ja vielä reunalaudat pärekatolle:

Joskus aioin kattaa lappeen päreillä harjaan saakka, mutta kun aikaansaanti on mitä on, pelti siirtää lopullista ratkaisua armeliaasti hamaan tulevaisuuteen. Tämä on myös restaurointipoliittisesti asianmukaista - alla oleva rakenne säilyy ennallaan.

Laajemmin vajan restauroinnin vaiheista voi lukea näistä blogikirjoituksista.

Merikapteeni Liljeblad ja Oulun Lyseon epäjumalat

Taannoin kirjoitin kahdesta Oulun Lyseon kansatieteellisessä kokoelmassa olevasta kiinalaista kirjoitusta sisältävästä paperista. Tässäpä lisää samasta kokoelmasta.

Oulun Lyseon kansatieteellisen kokoelman luettelossa on kaksi esineiden ryhmää, joiden lahjoittajaksi on merkitty merikapteeni Liljeblad noin v. 1890-1891. Toisessa ryhmässä on kymmenkunta esinettä, joiden alkuperäksi on kirjattu "Kiina l. Jaapan", toisessa puolensataa, alkuperä Polynesia, kysymysmerkin kera tai ilman sitä. Tämä "Polynesia" kiinnitti huomioni, koska joukossa on yksi "Heittopuu Australia(?)" - ilmiselvä bumerangi. Vaikka käyriä heittopuita on käytetty metsästykseen muuallakin kuin Australiassa, josta ne parhaiten tunnetaan, aloin selvittää muidenkin "polynesialaisten" esineiden alkuperää. 

Polynesia, Melanesian ja Mikronesian sijainti. Lähde.

Hakuammuntana aloitin kahdesta sulka/höyhenkimpusta, jotka ovat Liljebladin perua, mutta joista ei pysty hatarien luettelomerkintöjen vuoksi sanomaan aivan tarkkaan mitä koristeita ne ovat. 

Kaksi sulkakoristusta

Ylemmässä on mustahkoja, lyhyehköjä, kapeita sulkia, joista osan päähän on sidottu värikkäitä höyheniä. Alemman sulat ovat hyvin kapeita ja jopa puolimetrisiä.

Pitkien ja vaaleiden sulkien alkuperäinen kantaja ei selvinnyt (vielä; mahdollisesti se on nauhaparatiisiharakka, Astrapia mayeri), mutta noiden lyhyempien, tummien sulkien alkuperä selvisi (kiitos, Harri Nyström!). Ne ovat jonkin kasuaarilajin sulkia, tuommoisia vähän hahtuvaisia ja tyvipuolelta ruskehtavia. Kasuaarilajeja on maailmassa kolme, ja kaikkia tavataan Uuden-Guinean saarella ja joillain lähisaarilla ja yhtä niistä myös Australian koilliskulmassa. Ahaa, Uusi-Guinea ei ole Polynesiaa vaan Melanesiaa, ja jos kerta kasuaarinsulkainen kimppu on Uudesta-Guineasta Polynesian sijasta, muitakin esineitä voi olla sieltä peräisin.

Yhdessä nyt käsillä olevassa kokoelmaluettelossa mainitaan Epäjumala (lintu) Polynesia ja Epäjumala (ihmisen pää) Polynesia, kahdessa muussa ne ovat "puujumalia". Tuollaisia yli puolen metrin levyisiä, yhdestä puulevystä kaiverrettuja ja maalauksin koristeltuja.

Sekalaisia hakusanoja kuukkelin kuvahakuun, papua new guinea flat wood carving head... eivät ole epäjumalia vaan kanootin pärskelautoja (splashboard), Uuden-Guinean saaren itäosasta Massim-kulttuurin alueelta.

Papua New Guinea Massim stone axe.... hieno kivikirves paljastui rituaalikirveeksi - jokseenkin samanlainen seremoniakirves löytyy New Yorkin Metropolitan -museosta.

Lyseon seremoniakirves Uudesta-Guineasta

Lyseolla on myös "puumiekka", jolla kivinen kädensija - ei, vaan nuija mikä nuija, samanlaisia uusi-guinealaisia vaikkapa näissä kuvissa.

Kivinuija

Muutaman muunkin "polynesialaisesineen" alkuperä viittaa kuvavertailun perusteella Uuteen-Guineaan. 

Ainakin yhdet esineet ovat kuitenkin Polynesiasta, "3 puuvaatetta", siis puunkuorikangasta. Yhdessä näistä on kiinni lappu, jossa lukee "Aitutaki saaristossa". Aitutaki on Cookinsaarten eteläistä saariryhmää. Cookinsaaret (Cook Is) löytyvät ylempänä olevasta kartasta Polynesia-karttanimen alapuolelta.

Puukangasta Aitutaki-saaristosta

Vähintään melko alkuperäinen lappu puukankaassa

Merikapteeni Liljebladista sitten.

Oulun yliopistolla on Liljebladin kokoelma, satamäärin namibialaisesineitä, jotka keräsi Ambomaalta lähetyssaarnaaja K. E. Liljeblad. Tämä oli syntynyt 1876 eikä ollut merikapteeni eli hän on eri Liljeblad kuin lyseon kokoelmiin viimeistään 1891 lahjoittanut heppu. 

Meidän Liljebladimme on Hillel Fredrik L.,  syntynyt Muoniossa 1849, muutti Ouluun, erosi koulusta 1864 1865 15-vuotiaana ja lähti merille (lähde). P.W.Snellmanin kirja Oulun laivoja ja laivureita vuosina 1816-1875 kertoo hänen vaiheistaan: kajuuttavahti Helios 1865-66, konstaapeli ( konstaapeli = laivan taloudenhoitaja) Kemi 1867-88,  matruusi Minnet, Raahesta, 1868-70, konstaapeli Helios 1871-72.  Liljeblad suoritti perämiehen tutkinnon Oulun merikoulussa 1873, minkä jälkeen hän toimi perämiehenä fregatti Dagmarilla 1874-75. Merikapteenin tutkinto valmistui samasta koulusta 1878. 

MUOKS 18.11.2021: Liljeblad oli ruotsinkielisen yläalkeiskoulun (Högre elementarskolan i Uleåborg) oppilas. (Lähde: Alexander Dahl: Kort historik öve Uleåborgs pedagogi och dess efterföljare jne. Tammerfors 1926, Julius Syrén & Co. O.Y. ) Tämä koulu toimi Liljebladin siellä ollessa 1862-1865 Pokkitörmällä nykyisen lyseon talossa.

Nyt ei ole tiedossa, mitä koulua Liljeblad kävi ja mistä siis erosi, mutta tämä merikouluasia voi olla yhteys siihen, miten Liljebladin keräämät esineet päätyivät Lyseolle. Oulun merikoulu toimi nimittäin lyseon tontilla nykyisen voimistelusalin sijoilla vuosina 1863-1910. Ei liene kaukaa haettua, että Liljeblad on tuonut merillä oltuaan esineet joko merikoululle tai itse lyseon rakennukseen, minne ne lopulta päätyivät. Tämä käy ilmi Kokoelmaluettelo 1880-1920:sta. Liljebladin "polynesialaislajoitusten" viereen on marginaaliin kirjoitettu "Löytyivät kokoelmista ennen lukuvuoden 1891 alkua. Lahjoitetut noin vuoden 1890 vaiheilla", ja "Kiinan l. Jaapanin" esineistön vieressä lukee "Lahjoitettu noin 1891 vaiheilla". 

Fregatti Dagmarin laivapäiväkirjoja ei Liljebladin perämiesvuosilta ole, joten ei voi tietää, kävikö hän jo tuolloin myöhemmin lahjoittamiensa esineiden kotiseuduilla. Liljebladin merikapteenikaudelta 1878 jälkeen on sen sijaan kosolti tietoa. Liljebladin nekrologi Sydney Morning Heraldissa 3.6.1924 kertoo hänen saapuneen Australian Aucklandiin 1880 ja toimineen kapteenina Lontoon lähetysseuran kuunari Ellengowanilla 1882 lähtien ja myöhemmin muillakin laivoilla eri tehtävissä, myös Uuden-Guinean vesillä. Hän myös vietti muutamia vuosia läntisellä Tyynimerellä kokien monia innostavia seikkailuja.

Kapteeni Liljebladin muistokirjoitus

Yllä olevaan lehtileikkeesen ja satoihin muihin, joissa Liljeblad mainitaan, pääsee Australialaisen kulttuurinettiportaali Troven kautta. Sieltä löysin parikin leikettä, joissa Liljebladin keräilyharrastus mainitaan.

Liljebladin vieraat ihastelevat hänen valtavaa uusi-guinealaista antiikkiesinekokoelmaansa - kaameita, oudoilla välineillä puuhun ja kilpikonnankilpiin kaiverrettuja naamioita, jousia, nuolia, keihäitä ja erikoisesti kaiverrettuja puumiekkoja, kuten myös monenlaisia simpukankuoria, paratiisilintujen töyhtöjä, kanoottien pienoismalleja ja monia muita harvinaisuuksia, joita kelpaa tutkailla. Ja Liljeblad puhuu puhtaasti Englantia, hieman skottiaksenttisesti kylläkin.

Vieraat ihastelevat Liljebladin antiikkiesinekokoelmaa. Australian Town
and Country Journal 21.2.1885

Kapteeni Liljeblad myy uusi-guinealaisia antiikkiesineitään. Ilmoitus
Evening News, Sydney, 21.8.1890

Voitaneen sanoa, että Liljeblad osti tai miten nyt hankkikaan lyseolle päätyneet antiikkiesineensä 1880-luvulla. Toiko Suomessa käydessään ne tänne itse vai lähettikö, ei tiedetä.

Siihen nähden, kuinka seikkaperäisesti uusi-guinealaista esineistöä Liljeblad vaikuttaa vieraidensa mukaan (lehtileike yllä) tuntevan, on hieman outoa, että hän olisi pitänyt kanootin pärskelautoja puujumalina ja reikäkivinuijaa puumiekkana. Onkohan käynyt niin, että joku lyseon tai ehkä merikoulun henkilö on parhaansa mukaan koettanut tunnistaa v. 1891 kokoelmista löytyneet esineet, joissa on ollut vaillinaiset tunnistetiedot, mitenpä lienee. Lyseon kokoelmaluettelo Luettelo 1880-1920:ssä lukee myös kiinalaisen hatun, sanomalehden ja aikakaus kirjan perässä "Kiina l. Jaapan". Tämäkin viittaa siihen, että tulkintoja on esineiden parissa tehty.

Lyseon kansatieteellinen kokoelma luovutettiin äsken Pohjois-Pohjanmaan museolle, missä se on paremmassa hoidossa kuin koululla. Viime vuosikymmenet se on ollut pakattuna biologian luokassa. Melkein kaikki kokoelmaluetteloissa mainitut esimeet ovat säilyneet tallessa ja ehjinä; kiinalainen tikari ja yksi sikari ovat hävinneet, samoin kuin vanhat kolikot, ja tuohitorvi on oiennut tuohinauhaksi. Muutamista esineistä ei ole aivan täyttä varmuutta mitä ne ovat. Esimerkiksi kokoelmaluetteloissa on mainittu kaksi viuhkaa sekä Kiinasta että Japanista, mutta tallessa on vain kaksi - kummat?

Palaan Liljebladin keräämiin ja muihin Lyseon aarteisiin vastakin.

Eskimopuukko Alaskasta.

******