Kahlaajien rengastusta

Nyt muutama kuva etelänsuosirrin poikasten rengastuksesta Hailuodossa eilen illalla. Nelli kavereineen on etsinyt ja löytänyt jokseenkin kaikki etelänsuosirrin pesät Oulun seudulta. Nyt oli meininki käydä muutamalla pesällä, joiden tiedettiin kuoriutuneen vajaa vuorokausi sitten. Etelänsuosirrin (kuten muidenkin kahlaajien) poikaset lähtevät pesältä heti kuoriuduttuaan ja kuivuttuaan, joten ne on laajalta rantaniityltä helpointa löytää kun ne vielä ovat pesässä. Lisäksi poikasista otetaan tippa verta DNA-tutkimuksia varten. Näiden pesien emot on rengastettu ja verinäyteet niistä otettu jo aikaisemmin, osasta tänä kesänä, osasta viime vuosien mittaan.

Tuoreet poikaset!

Nelli valmistautuu rengastukseen ja verinäytteen ottoon.

Ensin poikaset rengastetaan. Renkaassa on yksilöllinen numero. Jos joku joskus löytää rengastetun linnun kuolleena tai saa sen kiinni vaikkapa kahlaajapyydyksestä, lähettämällä renkaassa olevan numeron tai raadolta otetun renkaan siinä olevaan osoitteeseen), kartuttaa tietoa lintujen liikkeistä, muuttoreiteistä, talvehtimisalueista, eliniästä ja monesta muusta asiasta. Esimerkki mukavasta etelänsuosirrin rengastustapauksesta on täällä ja täällä. Perinteisen rengastuksen lisäksi tietoa muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista saadaan muun muassa geopaikantimien avulla, mistä lisää täällä.

Etelänsuosirrin poikanen saa renkaan nilkkaansa.

Verinäyte siis otetaan, jotta saadaan DNA:ta. Siitä voidaan selvittää esimerkiksi perhesuhteita - onko poikanen sosiaalisten vanhempiensa jälkeläinen vai onko naaras paritellut naapurireviirin koiraan kanssa. Kun näytteitä on samasta populaatiosta vuosien ajalta kymmenistä ja sadoista linnuista, on mahdollista arvioida perinnöllisen muuntelun (yksilöiden geneettisten erojen) laajuutta, mikä on evolutiivisesti tärkeää. Populaation kyky sopeutua muuttuvaan ympäristöön perustuu perinnölliseen muunteluun. Siihen vaikuttaa muun muassa yksilöiden sukulaisuus. Jos (pienen) populaation yksilöt ovat lähisukuisia, ne eroavat toisisaa geeneiltään vähän, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että niiden immunologiseen puolustusjärjestelmään vaikuttavissa geeneissä on vähän muuntelua, mikä taas voi altistaa niitä taudeille. Populaatioita voidaan myös vertailla muihin saman lajin populaatioihin, jolloin saadaan tietoa populatioiden erilaistumisesta ja niiden välisestä geenivirrasta. Myös populaatioiden historiaa selvitetään DNA:ta tutkimalla. Yllämainituilla seikoilla on merkitystä arvioitaessa lajien ja populaatioiden kykyä pysyä elinvoimaisina (lisää tästä tämän linkin takaa). Mitä suokukkojen genetiikasta on viime aikoina opittu, lue vaikka tämä katsaus.

Ensin pistetään ohuella, steriilillä neulalla pieni reikä nilkan laskimoon.

Verta tulee muutama tippa nilkan pinnalle, mistä ne hörsitään lasikapillaariin. Verinäyte siirretään sitten pieneen koeputkeen DNA:ta säilövään nesteeseen ja viedään lopulta pakastimeen odottamaan käsittelyä. veren tulo loppuu itsestään muutaman tipan jälkeen.

Aikuisilta kahlaajilta verinäyte otetaan usein siiven alta laskimosta.

Samana iltana rengastettiin ja kupatiin myös kolme suokukon poikasta. Tästä ei ole kuvia, koska kameran akku putosi rannalle mennessämme. Akku löytyi onneksi paluumatkalla.

Seitsemän valkoposkihanhen parvi laidunsi rannalla. Hieno, kuulas, tuulinen sydänkesän ilta.