Kylmää kevättä ja hirviästi hanahia

Kuusi tuntia autoretkeilyä Oulun eteläpuolella Esa B.:n ja Ari R:n kera. Yksi (!) töyhtöhyyppä, kolme piekanaa. Enemmälti oli vain joutsenia sekä meri-, metsä ja lyhytnokkahanhia. Tuommoinen hanhirysäys tapahtui Tyrnävällä. Tosi kalseaa ja vähälintuista normaaliin verrattuna. Kaikki rannat ja jokisuut jäässä.

Eipä muuta nyt.

Maakrunni kesällä 1934

Kalajumala Äijänkummun kivirakalla. Kuva: Juhani Vilkki

Julkaisen tässä Oulun Lyseon oppilaan Juhani Vilkin (1916-1977) työn "Maakrunni", joka on päivätty 19.8.1934. Vilkki kirjoitti ylioppilaaksi seuraavana keväänä, 1935. Maakrunnia sen paremin kuin muutakaan krunnien saaristoa ei tuolloin oltu vielä suojeltu. "On suunniteltu saaren ostamista ja rauhoittamista. Nykyisin on hanke edennyt niin pitkälle, että on perustettu erityinen rahasto. Saaren ostamisen tarkoituksena olisi sen täydelleen rauhoittaminen.... Kunpa tämä hanke pian toteutuisi, sillä muuten on saariemme luonnonkauneus ja niiden elävöittäjät, linnusto pian - mennyt unelma". Vilkin toive totetutui toteutui 1937 perustetun Maakrunnisäätiön ajamana parikymmentä vuotta myöhemmin, 1956.

Kaikki kuvat ovat Juhani Vilkin ottamia.

Sijanti, valtavaa järviruokoa

Pinnanmuotoja ja paikannimiä

Lattian runko

20-lukulaisen hirsitalon lattiankorjauksesta ja kengityksestä voit lukea edellisistä jutuista, täältä ja täältä. Tämänkertaisen urakan viimeinen vaihe oli lattian rungon rakentaminen ja eristeiden asennus.

Vanha lattia oli siis purettu ja talonalaista maata hivenen syvennetty. Uudesta lattiasta pitää tuleman vedoton ja riittävän lämpimästi eristetty. Huoneita kiertämään asennetut kakkoskasilankut ruuvattiin seinään kiinni (tavallisilla ruuveilla ja täkkipulteilla), jolloin niiden ja seinän väliin asennettu pellavanauha (150 x 15 mm kaksinkerroin) puristui tiivistäen seinän ja lattian liitoksen.

Yllä näkyy betoniseen kivijalkaan tehty uusi tuuletusaukko, jonka kohdalta sahasin reunalankusta palan pois. Aika matala tuuletustila niskan ja maan välillä.

Kakkoskasiniskat kiinnitin palkkikengillä reunalankkuihin. Yksi kivi oli niin iso, että upotuksesta huolimatta se kohoaa hieman niskojen alareunaa ylemmäs. Tähän kohtaan tulee eristettä 10 senttiä, kun muualla sitä on viisi senttiä paksummalti.

Jos lattian alla olisi tilaa kyllin paljon, rossilaudat olisi ruuvattu niskoihin altapäin seinästä seinään ulottuvina. Nyt rossilaudat tulivat niskojen väliin tiukasti sopivista paloista. Ne lepäävät niskojen alapintaan ennen reunalankkuihin kiinnittämistä ruuvattujen lautojen varassa (erottuvat eka kuvassa).

Tuulensuojalevyt sahattiin tiukasti niskojen väliin sopiviksi. Tämän jälkeen tiivistimme niskojen, reunalankkujen ja tuulensuojalevyjen saumat ilmasulkupaperisilla kaistaleilla, jotka liisteröitiin kiinni. Kaistaleiden jatkokset saavat mennä reilusti limittäin, ja nurkat hoituvat origamilla. Liisteriä syntyi perinteisen ohjeen mukaan vehnäjauhoista ja vedestä. 

Eristeeksi panimme selluvillalevyjä, kympppiä ja vitosta, siten että saumat eivät tulleet päällekkäin.

 Päälle ilmasulkupaperi.

Ilmansulkupaperin liitokset hoituvat höyrunsulkuteipillä. Kun teippaa puuhun, kannattaa puu olla höylätty sileäksi, tarttuu paremmin.

Vanhat lattialankut olivat höyläämätöntä puuta, mutta kovaa ja kuivaa. Hiomalla niistä tulee hieno lattia.

Osuuteni remontista loppui tähän. Kiitos omistajille työmahdollisuudesta; taas ollaan yhtä työmaata kokeneempia. Tässä nyt tehtiin näin, jossain toisessa rakennuksessa voisi tehdä toisin, vaikka näin tai noin. Ohjeita ja mallisuorituksia on moneen lähtöön, konservointi- ja restaurointihenkisistä uudisrakentamistyylisiin, ja kun kysyy neuvoja kokeneemmilta (kiitos, Pete, Ilu ja Sakari), saa joka hepulta erilaisia ohjeita. Yksin oot sinä ihminen, kumminkin kun päätös korjaustavasta on tehtävä.