Hirsihuvilan purku ja pystytystä sekä harvinaisen miellyttävä työympäristö

Heinäkuun loppupuolella alkoi kohtalaisen pitkä työrupeama, Toinen restaurointikisälli ja hirsi-ihminen Hankosen Sakari veisti muutaman kuukauden ajan hirsihuvilaa Piippolassa. Heinäkuun lopulla purimme sen, minkä jälkeen Ikolan täysperävaunurekka kuljetti sen Hailuotoon loppusijoituspaikalle. Pystytys alkoi kuun vaihteessa. Tässä jutussa on kuvia näistä työvaiheista; lisää tulee myöhemmin.

Hirret ovat kuuden tuuman vahvuista mäntypelkkaa, nurkkasalvaimet lohenpyrstöä. Pisimmät hirret ovat kymmenmetrisiä. Rakennukseen tulee 21 hirsikertaa sekä päätykolmiot ja tuplakurkihirsi. Näin korkean siirrettävän rakennuksen tekoa helpottaa sen rakentaminen kahdessa osassa. Ensin tehdään alakertaa niin korkealle kuin on tarvis, minkä jälkeen pannaan vielä yksi hirsikerta paikoilleen. Sitten mitataan tämän viimeksi mainitun hirsikerran etäisyys perustasta (joka on vaakasuorassa eli vaaterissa) ja merkitään ns. korko eli tämä etäisyys kyseisen hirsivarvin kaikkiin hirsiin. Tämä varvi siirretään nyt alas uusille perustuksille, tunkataan korkomerkkien perusteella vaateriin ja rakennetaan loput kehikosta.

Kehikon alaosa

Päätykolmion hirsiä ei alla olevassa kuvassa ole vielä viistetty. Niiden jättäminen portaittaisiksi tässä vaiheessa helpottaa jättimäisten kurkihirsien siirtämistä ylös ja purkuvaiheessa alas.

Kehikon yläosa

Veistoon meni kolme kuukautta, purkuun reilut kolme päivää. Kymmenmetrisetkin hirret liikkuvat kevyehkösti traktorin avilla. Nostimessa on koivupölli, jossa riippuvien nostoliinojen varassa hirsi killuu noston ajan. Näin hirsiin ei (juuri) jää nostosta kolhuja. Sakari on kuskina.

Hirsi liikkuu

Pinosimme hirret välipalikoiden kera ja kiristimme muovipannat nippujen ympärille, jotta nosto rekan kyytiin kävisi kätevästi. 

Rekka toi hirret pystytspaikan tienoille.

Hirret pinossa

Ohikulkijoiden lisäksi myös ruskojäärä tuli ihmettelemään hirsipinoja.

Ruskojäärä Arhopalus rusticus

Ennen perustuksille asennusta hirsiin nidotttiin pellavarive tilkkeksi. 

Nostimme hirsiä paikoillen miehissä, Sakari, minä sekä mökin rakennuttaja poikineen.

Alapohjaa tukeva haltiahirsi.

Kunnon telineisiin mene aikaa ja lankkua, muta eipä tartte varoa jokaista askeltaan, mikä jouduttaa työtä. Kuvassa kulkusiltojen ja nostovinsiin tukirakenteita.

Rakennustelineitä.

Rantaan päin tulee iso ikkuna ja liukuovet. Vasemmalla näkyy telineille vievien portaiden sivulankkuja.

Viisi- ja seitsemänmetrisetkin hirret saimme nostetuksi paikoilleen käsipelillä, kunnes kehikko oli liian korkea. Jos keinot eivät riitä, otetaan konstit käyttöön! Ennenkin on tehty isoja hirsirakennuksia, pyramideja ja stonehengejä. Meillä nyt ei ole orjatyövoimaa käytettävissämme, mutta lankkua on ja vinssi. Mökin rannan puolelle teimme lankuista luiskan, jotta kymmenmetrinen hirsi saataisiin ylos. Seuraavassa kuvassa hirsi lepää luiskan alapäässä.

Hirsiluiska.

Hirteen kiinitimme nostoliinan ja nostoliinan käsivinssin vaijeriin. Vaijeri kulkee telineen yläosassa pyörivän kölirullan yli. mikä vähentää kitkaa ja helpottaa vinssaamista. Vipu ja sopiva välitys tekevät nostosta suorastaan kevyttä. Ensimmäisen seitsenmetrisen nostoon vajaaseen kolmeen metriin meni luiskien rakennus mukaan lukien puoli tuntia.

Vinssi, vaijeri, liina ja kymmenmetrinen hirsi nousemassa kehikolle.

Hirsi nousee!

Hirsi on jo miltei lopullisessa asemassaan (seur. kuva). Nurkan tilapäinen pystytuki on oikealla. Nostoluiskat on purettu  hirren asennusta varten (koska luiskien yläpäät olivat noston aikana ruuvattuna kiinni ylimpään hirteen).

Ennen hirren pudotusta salvaimiinsa se on melko kiikkerä ja painaa niin paljon, että jos se saa päähänsä tipahtaa maahan, muutamankaan ihmisen käsivoimat eivät pidä sitä paikoillaan. Niinpä varmistimme hirren kuormaliinoilla telineisiin ja ruuvasimme pystylankun estämään tippumisen.

Hirren varmistus liinalla.

Tässä alla pitkän viikon aherruksen tulos. Kohta kaksi kolmannesta paikoillaan, reilu kolmannes jäljellä. Toiveissa on saada konenostovoimaa ylimpien hirsien asennukseen. Jouduttaisi hommaa suuresti, ja säästyisi aikaa, tilaajan rahaa ja rakentajien selkälihaksia.

Ja lopuksi pari kuvaa mitä miellyttävimmästä työympäristöstä Perämeren rannalla.

Merisavu nousee

Vanhan sauvusaunan hirsiosa vielä restauroidaan ja siirretään uudelle perustukselle. Rannalla tuulee ja hiekka lentää. Saunasta on kaksi-kolme alinta hirsikertaa peittynyt hiekkaan.

Nämä maisemat tulivat tutuiksi lintuharrastusvuosina 1970-luvun alusta lähtien. Enpä arvannut silloin palaavani tänne hieman muissa hommissa...  

Elokuun alussa tuuleskeli aika lailla. Otin hieman videota majapaikkamme ikkunasta.