Työpaikassani on tämä bilsan eka kurssin ongelma osittain ratkaistu pitämällä oma valinnainen Eläinten rakenne -kurssi (jolla kyllä käsitellään kasveja ja muitakin eliöitä), jossa syvennytään eliöiden rakenteisiin, polveutumiseen, sukulaisuuuteen sekä rakenteisiin ja toimintaan. Leikkelemme ja tunnistamme kaloja, lintuja ja nisäkkäitä. Kun kuitenkin suurin osa maailma eläinlajeista on selkärangattomia, pitää niihinkin toki paneutua. Ongelma on, että niiden tutkiminen lukiossa on vaikeaa, koska ne ovat yleensä pieniä eikä läheskään kaikkien pääjaksojen edustajia ole edes saatavilla, ei anakaan halvalla. Ratkaisu: muovailuvahamallit.
Homma toimii näin. Oppilaat laativat luokkakirjastomme kuvien, nettilähteiden ja oppikirjan avulla kolmiuloitteisen mallin jostain selkärangattomien pääjaksosta, lähinnä sen avatusta rakenteesta. Joka kerta hämmästyn, kuinka hienoja ja tarkkoja malleja he osaavat tehdä! Alla olevat esimerkit ovat sekä itse vetämältäni että kollegan (Seija) kurssilta.
Tässä bilsan aulan kaappi:
Lähikuva meritähdestä (upeaa käsityötä!):
Ja tässä toinen versio samasta eliöstä:
Tuossa hyönteinen, esimerkkinä heinäsirkka (ihanat kukkaset!):
..ja tässä toinen:
...meduusa...
...kastemato...
Muovailuvahamallien teolla on monia hyviä puolia. Se on halpaa. Oppilaat saavat toteuttaa taiteellisuuttaan. Eläimiä ei tarvitse tappaa. Käsillä värkkäämistä on lukiossa tosi vähän; vaha-askartelu on mukavaa vaihtelua. Oppilaat saavat perehtyä kohteeseensa ennen mallin tekoa.
Vahamalleja voi tehdä myös (jos aika ja ryhmäkoko antavat myöten) ihmisen bioloigian kurssilla havainnollistamaan rakenteiden yksityiskohtia.
Huomasithan tämän kaapin vasemmassa yläkulmassa:
