Pikkutuulihaukka ja kyläpöllönen

Sitten -70-luvun ei ole tullut kahta elistä samana päivänä. Nyt on: onnistunut pikkutuulihaukan bongaus Kiimingissä ja heti perään kyläpöllösen Muhoksella.

Pikkutuulihaukka Falco naumanni

Kyläpöllönen Otus scops

Sekä pikkutuulihaukka että kyläpöllönen ovat meillä hyvin harvinaisia vierailijoita etelän ja kaakon suunnalta. Pikkutuulihaukka on tavattu Suomessa nyt kymmenen kertaa. Kiimingin lintu on tätä kirjoittaessani ollut paikalla kaksi viikkoa ja houkutellut kymmeniä lintuharrastajia paikalle. Suomen viides kyläpöllönen ilmaantui muhoslaisen lintuharrastajan pihalle toissa päivänä. Siellä se kökötti omenapuun oksalla lepäämässä yöllisen saalituksen jälkeen bongarien ihailtavana.

En olisi lähtenyt näiden perään ellei Juha M. olisi soittanut. Mukavaa kevytretkeilyä koleassa syyssäässä. Ja kiitos retkiseurasta myös Johannes R.

Lintuhavaintoja Hailuodosta syksyltä 1951

Oulun Lyseon edesmenneen luontokerho Esikon (perustettu 1898!) Kärpänen-lehdessä 3/1951 on juttu oppilaiden Paavo Sääsken ja Veijo Törnroosin Hailuodon-retkestä 24.-26.9.1951. Kartalle pojat merkkasivat muutamia kiintoisimpia havaintoja, mm. etelään muuttavan merikotkan ja itään lentävän maakotkan 24.9. sekä viidentoista tunturikiurun (Eremophila alpestris) parven 25.9. Tuommoisia parvia ei näillä tienoin enää näe. 1800-luvun lopulle saakka tunturikiuru oli paikoin Lapissa verraten yleinen, ja rannikolla niitä tavattiin syysmuutolla jopa satamäärin. Tunturikiurun 1900-luvun kestänyt alamäki ei kuitenkaan voi juuri enää jatkua, koska Suomen pesivä kanta on kooltaan alle 10 paria, jos nyt edes yhtä. Muuallakin pohjoisimmassa Pohjolassa tunturikiuru on vähentynyt. Uhanalaisuusluokka: äärimmäisen uhanalainen.

Muuta kartalla mainitut linnut: Uria grylle = riskilä, Charadrius apricarius = kapustarinta, Squatarola squatarola = tundrakurmitsa, Calidris canutus = isosirri, Calidris minuta = pikkusirri. 

Veijo Törnroos oli myöhemmin Oulun Lyseon biologian ja maantieteen lehtori (vuoteen 1993 saakka).

Kärpäsen numeroita on tallessa noin 37 vuosilta 1947-1964. 

Vuoden luontokuva...

Taannoin, syyskuun lopulla, seurailin kameralla kahta valkopyrstöistä merikotkaa vuoristomajani lähistöllä.

Kun kotona tallensin kuvia koneelle, niistä löytyi yllätys:

Merikotkia ja outo lintu

Kuvan keskimmäisellä linnulla on apurattaat, joten kyseessä lienee nuori yksilö.

Vanha varasto Vihannista 2. Runko, katto ja seinät.

Varastonsiirron alkuvaiheiden jälkeen menikin puolenkymmentä vuotta ennen seuraavaa siirtoa. Syksyllä 2018: haapojen katkonta, maan pintakerroksen lapiointi pois, betonitolppien ja peruskivien asemointi, persparrujen asennus vaateriin, ristimitan tarkistus, lattianiskojen alustava asennus. Apumiehinä Ari-Pekka Kvist ja Esa Borén. Meininki oli toki tehdä koko homma jo tuolloin, mutta niin kävi, että rakennuksen persparrut talvehtivat vanhojen kattopeltien suojassa syyskesään 2019.

Juuri tätä pidemmälle ei rakennus edennyt syksyllä 2018. 

Loppukesällä 2019 homma jatkui vaaterin tarkistuksella - hieman joutui lisäämään palikkaa muutaman tolpan päälle maan annettua periksi talven aikana. Ensimmäkseksi pystytolpat vinotukien avulla paikoilleen.

Seuraavaksi yläsidepuut tolppien nokkaan. Seuraavassa kuvassa kuusimetrinen yläsidepuu on nousemassa sijalleen. Tein lankusta tuommoiset portaat, joita pitkin parru nousi yhdenkin ihmisen voimin "kevyesti". Onneksi Borénin Esa tuli apuun moneksi päiväksi, ja raskaimmat hommat kevenivät ja nopeutuivat kummasti. Samalla työturvallisuuskin kohentui.

Kurkihirreltä räystäälle ulottuvat ruoteiden kannattimet ovat myös sangen järeää tavaraa. Niiden asennusta varten tein kakkosnelosesta telineet kulkusilloin ja suojakaitein. Panen tähän alle useamman kuvan tästä vaiheesta, 

Pappilan sauna kengitetty

Hailuotolainen, vanha ( 100 + v.?) sauna-pyykkitupa (josta kerroin täällä) on nyt kengitetty.

Pahiten lahonnut seinä ennen kengitystä:

Uutta seinää valmistuu:

Tältä näyttää nyt (kuva alla). Tervasin tippalistan. Yksi vanha hirsi oli muita paksumpi, ja sen vettä keräävä, ulkoneva yläreuna oli pehmennyt - kilkutin lahoa pois ja panin tilalle lautaa. Otsalautaa tulee vielä vesikouru, mikä vähentää seinälle tippuvan veden määrää huomattavasti.

Ikkunan lippa oli räiskyttänyt vettä yläpuoliseen hirteen ja edesauttanut lahoamista. Lahoa pois ja paikkalauta tilalle siihenkin.

Parhaillaan on menossa pyykkituvan viimeksi kanalana palvelleen huoneen muutos kesähuoneeksi. Sen pariovista toisen kavensin. Aukkoon tulee uutta hirsiseinää ja ikkuna, mistä lisää myöhemmin.

17.5. hyppeli työmaan vieressä sinirinta, perinnerakentamispinna 122!

****

Mikä laji? Tuulihaukka vai pikkutuulihaukka?

Tornbergin Risto Oulun Normaalikoulun lintukokoelmaa huoltaessaan pani merkille, että Oulunsalossa v. 1887 varmaankin ammuttu ja sittemmin Norssin edeltäjän kokoelmiin päätynyt tuulihaukkanaaraaksi (Falco tinnunculus) merkitty lintu voisi ehkä olla pikkutuulihaukka (Falco naumanni). En rohkene sanoa onko vai ei kun en ole paikkakuntalainen. Kävin Riston kanssa syynäämässä lintua; kuvia alla. Konsa laji selviää, päivitän. Sopii kommentoida.

Tässä (epätarkassa...) kuvassa näkyvät vaaleat kynnet, jotka ensinnä herättivät Riston huomion. Tuulihaukalla - joka siis on mitä tavallisin meikäläinen lintu - kynnet ovat mustat. Paikallisen harrastajayhdistyksen (PPLY) keskusteluketjussa kysyttiin, että voivatko noin vanhan linnun kynnet vaaleta?  En tiedä sitäkään, mutta vaikkapa Oulun Lyseon tuulihaukkojen  (vuosilta 1890 ja 1937) kynnet ovat yhä mustat, samoin kuin Norssin 1800-luvulta peräisin olevien vanhojen tuulihaukkojen.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni) Vaaleat kynnet .

Käsisulkien pituuksien mainitaan olevan hyvä tuntomerkki kyseessä olevaa lajiparia määritettäessä. Pikkutuulihaukalla 10. käsisulka (kuvassa alinna) on pitempi kuin 7. (neljänneksi alin tuossa kuvassa), tuulihaukalla samanmittaiset. Tämä kuva siis Norssin linnusta.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni)? Käsisulkia.

Saman linnun siiven kärki kuvattuna siten, että 10. ja 7. käsisulka ovat vierekkäin. Kymppi on pitempi. Saman voi aavistaa edellisestäkin kuvasta.

Tuulihaukka (F. tinnunculus) vai pikkutuulihaukka (F. naumanni)? 10. ja 7. käsisulka vierekkäin. Pisin on kymppi.

Tässä vielä kuvat selkäpuolelta. Vasemmalla Norssin havukka, oikealla Oulun Lyseon tuulihaukkanaaras.

Tuulihaukka vai pikkutuulihaukka?

Tuulihaukka.

Sanoopa viisaammat näistä nyt jotain. 

Pikkutuulihaukka on kuitenkin tavattu Suomessa ainakin viidesti. Rariteettikomitean hyväksymät havainnot ovat nämä: 08.06.1989 Siuntio Kokkila 1ad, 15.10.1999 Enontekiö, Hetta 1kv n., 7.-23.7.2004 Varsinais-Suomi 2kv k, 19.5.2013 Hanko Täktom ad k ja 29.5.2016 Kemiönsaari.

1970-luvulla sitä tutkailtiin tätä lintua ja muitakin kaapeisa kököttäviä siivekkäitä ja harjoiteltiin tunnistamista. Norsissa toimi tuolloin luontokerho Kullero, jonka mukana minunkin lintuharrastukseni varsinaisesti alkoi.

Tuossa vielä potretti.

****

Maailmanennätys perinnerakentamisen ohessa nähtyjen lintulajien määrässä

Perinnerakentamisen lomassa ei voi välttyä näkemästä luontokappaleita. Virallista perinnerakentamislintupinnalistaa olen pitänyt vuodesta 2014. 

Nämä lajit näin saunamökkiä rakentaessani v. 2014 ja 2015:

Joutsen merihanhi metsähanhi teeri varpushaukka hiirihaukka/piekana tuulihaukka kurki kuovi töyhtöhyyppä kapustarinta taivaanvuohi valkoviklo kalalokki naurulokki harmaalokki sepelkyyhky palokärki kesykyyhky kiuru niittykirvinen metsäkirvinen västäräkki punarinta laulurastas punakylkirastas kulorastas räkättirastas sepelrastas talitiainen sinitiainen hömötiainen harakka närhi naakka varis korppi kottarainen varpunen pikkuvarpunen keltasirkku peippo järripeippo urpiainen lapinsirkku viherpeippo vihervarpunen punatulkku iso-/pikkukäpylintu pulmunen sinisuohaukka metsäviklo pajulintu mustarastas hemppo kaulushaikara kivitasku liro leppälintu kirjosieppo hernekerttu haarapääsky käki pensastasku räystäspääsky pensassirkkalintu tilhi merikotka viitakerttunen kanahaukka

Nämä taas tulivat vastaan saunamökkiä loppusijoituspaikalla kootessani 2015-2017: kuikka lehtokurppa kalatiira rautiainen tiltaltti telkkä hippiäinen peukaloinen mustaviklo rantasipi lehtopöllö lehtokerttu pikkulokki sinisorsa tavi pyy

Harmaapäätikka kuului keväällä 2017 Lammilla

Loppukevään ja alkukesän hupia: saunan korjausta ja sininärhi

Kuvia nyt lähinnä. Savusaunan palaneen turpaskaton korjausta muutama viikko. Vanhojen turppaiden ja lämpöeristeiden poisto, välikattoa uusiksi, uudet palo- ja lämpöeristeet, uuden turpaskaton pohjustus tukevilla mäntypelkoilla ja kattohuovalla.

Sääsket tulivat toukokuuun viimeisellä viikolla, minkä vuoksi päässä on pipo ja Kansan Uutisten tilaajalahjakassista tehty sääskenestolipare.

Ja Yli-Iin Tannilassa on kesäkuun alun asustellut suurharvinaisuus sininärhi, etelän ihme. Eipä ole aikaisemmin tullut vastaan. Bongattu, mutta olipa komia!

Sininärhi Coracias garrulus. Kuva Esa Hohtolan.

Liito-orava ja muita luontohuomioita

Mukavuusalueen liepeiltä Pohjois-Savossa löytyi mukava yllätys: liito-oravan papanoita rannassa seisovan jättihaavan tyvellä. Ensimmäinen havaintoni tästä lajista täältä. Papanoita oli myös läheisen ison kuusen alla. Toivon mukaan pesii; täytyypä tutkia lähitienoot, josko löytyisi muita liito-oravapuita.

Jättihaavan tyveä, suojalasit mittakaavana.

Liito-oravan talvipapanoita.

Käpytikka oli päässyt sulistaan ja oletettavasti hengestäänkin. Myös pyyn sulka löytyi.

Käpytikan ja pyyn sulkia.

Saunamökin ovesta kuistille:

Seuraavien kahden kuvan välillä on viikko.

******