Tuulimyllyn kolmas elämä

Viime viikko ja tämä päivä kuluivat kengittäessä tyrnäväläistä aittaa toisen restaurointikisällin Sakari Hankosen kanssa.

Aitta sijaitsee työn tilaajan vanhalla kotipaikalla. Aitta on alkujaan tuulimyllyn koppi. Vilja-aittana se on palvellut vuodesta 1909! Rakennuksella on siis ikää pitkälti toista sataa vuotta. Aitaksi muutettaessa oli ainakin osa hirsistä käännetty ulkopuoli sisään päin.

Aittana jo 107 vuotta!

Aitta on pystytetty luonnonkiviperustuksen päälle. Kivet olivat painuneet saviseen peltoon etenkin aitan takaseinän alla, missä alin hirsi oli lahonnut aivan muhaksi. Kehikko oli sangen vinossa.

Alkutilanne.

Kaksi alinta hirsikertaa olivat sen verran lahot, että vaihtoon vain. Nurkkasalvaimet olivat sangen väljät, minkä vuoksi osa seinähirsistä oli kääntyillyt vinoon. Esimerkiksi oven päällä oleva hirsi oli näin muuttunut vettä kerääväksi kouruksi ja lahonnut perusteellisesti. Sata vuotta sään armoilla oli haristanut hirsiä kauttaaltaan, etenkin etelä(ovi)seinällä ja varjoisalla takaseinällä.

Takaseinää

Etuseinää. Laho hirsi oven päällä on aivan lytyssä.

Toisin sanoen: täysin restaurointikelpoinen rakennus! 

Näin tehtiin tähän mennessä:

Viljalaarien purku molemmista kerroksista. Laarien laudat pinoon pressun alle. Alemman kerroksen lattian purku. Lahot kaksi lattianiskaa roskapinoon, ehjät talteen uudelleen kätettäväksi. Ylemmän kerroksen lattian laitimmaisten lautojen irroitus, jotta nurkkia sisäpuolelta tukevat följarit (pystyparrut) mahtuvat sisään. Följarien pulttaus seinän läpi kahteen suuntaan ulkopuolella oleviin följareihin kierretangoilla ylhäältä ja seinän keskivaiheilta. Nosto-L-rautojen kiinnitys följarien alapäähän täkkipulteilla. Varovaista tunkkausta L-raudoista sen verran, että kehikon yläosa nousee ja alaosan päällä oleva pano hellittää hieman. Keskipulttien kiristystä, mikä oikaisee vinoon painuneita hirsiä. Samalla oven päällä oleva laho hirsi pois ja roskapinoon. Uuden hirren sovitus sen tilalle. Pultit myös följarien alapäihin. Lisää varovaista tunkkausta. Kaksi alinta hirsikertaa pois, Aitan sisämittaus, myös ristimitat (alosa hieman salmiakilla, mutta eri suuntaan kuin yläosan salmiakki...). kahden kengityshirsikerran veisto aitan vieressä. Tunkkausta ja tukemista. Aitan alimman ehjän hirsikerran (kolmas hirsikerta) sovitus kengityshirsien päälle. Joka välissä seinien tukemista ja rakenuksen vinouksien arviointia. Pihtipielten veisto (Sakari teki) tukemaan oviseinää.  Alimman alkuperäisen ehjän hirsikerran siirto hirsi kerrallaan vanhalle paikalleen. Kengityshirret  paikoilleen. kehikon tukeminen nurkkakivien päälle. L-raudat pois. Rakennustelineiden teko joka seinälle uusien kattopeltien laittoa ja seinien laudoitusta varten (etu- ja takaseinälle tulee vielä pystylaudoitus).

Ja tässä kuvia:

Sisänurkan följari siirtymässä paikoilleen.

Liiterin synty

Kun kerta pientalonukko muistelee menneitä, niin minäkin: tässä on liiterin rakennuskertomusta muutaman vuoden takaa. Noin 4 x 3 m liiteri syntyi pikku hiljaa kevättalven ja kevään aikana puolenkymmentä vuotta kuivuneista (ja halkeilleista) haapatukeista. Salvain on yksinkertainen ämmännurkka. Ovessa pihtipielet, katteena päre.

Muutama varvi valmista. Kuva: Antti Rönkä

Ämmännurkkaa ja pihtipieltä. Kuva: Antti Rönkä

Pihtipieli. Kuva: Antti Rönkä

Kun salvos oli noussut niin korkeaksi, että hirsien nostelu kävi työlääksi, otin ylimmän varvin alas ja jatkon salvoksen yläosan rakentamista maajalassa. Ensin tietysti olin mitannut ja merkinnyt ylimmän varvin hirsiin koron (korkeuden 0-tasosta), minkä perusteella ne sai oikeaan tasoon; jos tätä ei tee huolellisesti, tulee rakennukseen outo mutka, kun ala- ja yläosa ovat eri linjassa,.. Alla olevassa kuvassa taustalla vaja, jonka restauroinnista  on juttua täällä.

Liiterin yläosa rakenteilla. Kuva: Antti Rönkä

Kuva: Antti Rönkä

Mallailin yläosan kurkihirttä ja ruoteiden kannattimia myöten valmiiksi ennen pystytystä.

Outo kulkija syynää liiterin yläosaa. Kuva: Pertti Tikkanen