Keväistä kengitystä

Viime päivät ovat kuluneet joutuisasti vajaa satavuotiasta sauna-pyykkitupa -kombinaatiota korjaillessa. Puolet rakennuksesta on saunaa ja pukuhuonetta, toinen puoli on muinoin tehty autotalliksi, mutta on palvellut viimeiset vuodet muun muassa kanalana ja ruusujen talvivarastona. Saunassa on suhteellisen uusi ja hyväkuntoinen betonilattia. Saunaa on kohennnettu, paneelin alla on jotain levyä ja alumiinipaperia; valun ja paneelin alareunan välistä näkyy peltiä. Pesuvedet menevät lattiakaivosta seinän ulkovieressä olevaan kaivonrenkaaseen. Pukuhuoneessa on eristämätön ponttilautalattia. Kanalassa (entisessä pyykkituvassa) on hiekan päällä viiden sentin betonikerros, joka lohkeaa rautakangella helposti.

Kosteus, hirsijumit ja muu biodiversiteetti ovat pehmentäneet kolmen ulkoseinän alimpia hirsiä yhden-kolmen hirsikerran verran. Eritoten eteläseinällä on useita lahovikaisia hirsien saumoja (seinää pitkin valunut vesi on kertynyt vesihyllyille). Betonisokkeli on ammoin katkeillut, ja pätkät ovat vaihtelevasti kallellaan.

Meininki on kengittää rakennus (vaihtaa lahot hirret ehjiin) sekä paikata eteläseinän vesihyllyjä.

Tämän rakennuksen kiva erityispiirre on, että saunapuolen välikaton kannattimet menevät muurattujen rakenteiden läpi. Lisäksi vesikaton tukirakenteet ovat aivan kiinni piipussa. Näin ollen rakennuksen nostaminen kengitystä varten ei tule kysymykseen. Tästä seuraa, että vaihtohirret on veistettävä palkeiksi (ei varausta, selkävyys pois), jotta ne voi asentaa seinään sivulta tunkien. Ja jotta näin voisi tehdä, on rakennus tuettava hyvin.

Kuvia ja selostusta alla:

Pihamaan multakerros nousee aikojen saatossa. Aivan seinän vieressä rehottava kasvillisuus pitää hirsiä kosteana.

Näin ei pidä tehdä: välikattoa kannattava hirsi menee muurausten läpi. Halkeamaakin jo on, kun rakennus on elänyt:

Alimpiin vaihtohirsiin laitan tippalistan, jotta seinää pitkin valuva vesi ei kerry sokkelin päälle hirsiä lahottamaan. Listan upotan hirren alakulmaan sahaamaani uraan:

Tippalista hirressä

Hirsihuussi I

Tammi-helmikuussa olen veistellyt pikkuhiljaa pientä hirsikehikkoa . Työn alla on vajaat kaksi metriä kanttiinsa oleva kolmiseinäinen kehikko - kolmiseinäinen siksi, että siitä tulee huussipatti hirsimökin kylkeen. Kehikon teen valmiiksi vuoristomajani pihalla, ja myöhemmin se puretaan, siirretään ja kootaan loppusijoituspaikallaan.

Tilaajien kanssa sovimme, että ulkopuolelle jäävää seinää ei piiluta, van se jätetään sen tummuiseksi kuin mitä hirret ovat. Näin se ei väriltään erotu niin paljon siitä mökistä, minkä seinään se tulee.

Puut ovat noin kuuden tuuman mäntypelkkoja, joista osa on ollut keskeneräisen saunan seinissä. Nurkkasalvain on ns. (läpi)hammasnurkka tai lukkonurkka. Alla olevassa kuvassa on sahattu ja taltattu lukkonurkka alapuoliseen hirteen. Läpi hirren ulottuva lovi on ulkoseinän puolelta leveämpi kuin sisäseinän puolelta. Lisäksi kuvasta näkyy lämminvara, tuo pieni lovi hirren kyljessä. Sellainen veistetään myös risteävän hirren sisänurkkaan kuten myös seuraavan samansuuntaisen hirren alapuolelle. Lämminvaraan sullotaan pystytysvaiheessa tilkettä.

Hammanurkkaa, lukkonurkkaa.

Tuossa kuvasa (alla) näkyy risteävän, ylemmän hirren salvain. Hirsi on kiinnitetty veistopukkiin varaamista varten. Varaaminen siis tarkoittaa sitä, että hirsivaralla (varolla)  piirretään alemman hirren muoto ylempään. Varan jättämä lyijykynäviiva näkyy kuvassa hirren ylöspäin käännetyllä mahapuolella, toinen viiva ei oiken näy. Viivojen välistä poistetaan puuta, jolloin syntyy varaus, ja pannaan hirsi paikoilleen.

Lukkonurkka, hammasnurkka, varaaminen.

Lukkonurkka on nätti ja säntillinen. Jos hampaan alapuolelta lohkeaa palanen (kuten tuossa alla on käynyt yhdessä kohdin), koloon pannaan lopuksi pieni paikkopala, niin eipä hullu huomaa ja viisas ei sano. Kuormaliinat ovat tarpeen, jotta hirret eivät rakennusvaiheessa liikahtele. Palikka liinan ja seinän välissä estää liinankiristimiä jättämästä jälkiä puuhun. 

Kierrätyshirsistä ja pitkään ulkona olleista puista rakentamisessa on puolensa. Hirret ovat kuivuneet ja kiertyneet sen mitä ovat, mikä vähentää niiden elämistä seinällä. Ne ovat myös keveämpiä nostella kuin tuoreemmat hirret. Juuri näiden hirsien hieman epämääräiset paksuudet ja kiertymiset aiheuttavat lisää työtä - jos hirsi on toisella nurkalla pystysuorassa, toisella nurkalla se on vinossa. Jos nyt jättää toisen nurkan suoraan asentoon ja oikaisee kiertymisen vain toisessa päässä hirttä, joutuu sitä samalla ohentamaan, mistä seuraaa taas omat ongelmansa.... Ja kun hirsi on ollut aikaisemmin seinällä, sen alapuolella on varausura, mikä pitää poistaa. Uusista, tarkasti pelkatuista hirsistä olisi huomattavasti joutuisampaa rakentaa. Tapinreikien kairaaminen ja tapitus (tämäkin kehikko on tapitettu väliaikaisesti rakennusvaiheessa) on kuitenkin yhtä joutuisaa niin vanhojen kuin uusienkin hirsien kanssa.

Hammasnurkkaa, lukkonurkkaa.

Yhdelle seinälle tulee ikkuna. Sisäseinät ovat vielä melko kirjavat. Ne piiluan lopuksi sitä mukaa kun rakennus kohoaa lopullisella paikallaan. Kuljetuksen aikana hirret tuppaavat kolhiutumaan, joten piiluaminen vasta lopuksi myös puhdistaa hirret. Samalla tulee oiotuksi pahimpia kieroumia.

 Lyhyiden pätkien sovittelua. Kakkosnelosesta ja  kierretangosta tehty pelkkapidin auttaa.

Pelkkapidin toimii.

Rakennusvaiheessa karauraan upotettu kara pitää ikkunanpielet suorassa. Seinä on kyllä suora, mutta horisontti on vinossa ja kameran linssi vääristää... Lopullisella sijaintipaikalla karaurassa on ikkunankarmiin kiinnitetty kara (ks. viimeinen kuva).

Kara tukee ikkunanpieltä rakennettaessa.

Karat ikkunan karmissa.

Jatkan rakentamista lähipäivinä, kerron sitten lisää.

****