Kirpputorilöytö: vanha napakaira

Tuommoinen löytyi kirpparilta, vanha napakaira eli näveri. Tällaisella tehtiin ennen kierreporanterän yleistymistä reikiä. Napakaira toimii siis siten, että kairaaja nojaa kairan yläpään pyörivään läpyskään  (napaan) rinnallaan ja vääntää samalla kahvoista, jolloin terä kaivautuu puuhun. Tämän napakairan terä on leveydeltään 29 mm, ja sillä on voitu kairata reikiä vaikkapa hirsien tapitusta varten.

Napakaira, näveri.

Näverillä kairaaminen on kuitenkin ollut sen verran kovaa työtä, että sillä tehttiin vain matalahko reikä alempaan hirteen ja samanlainen samaan kohtaan ylempään, ja tapiksi pantiin lyhyehkö tymplä/tympylä.

Tympylä

 Nykyään, vetäväkärkisten hirsikairojen aikaan, tapitusreiät porataan ylemmän hirren läpi ja samalla jonkin matkaa alempaan, ja tappi lyödään ylemmän läpi.

Myyntipöydällä oli lappu, jossa sanottiin tämän kairin (harvinaisempi kairan nimitys) olevan 1700-luvulta. (Lisäys 12.10.2018: kaira on peräisin Revonlahden pappilasta kertoi sen myyjä). Runko on ilmeisesti sitkasta koivua ja kauniisti koristeltu. Pituutta tällä on 65 cm.

Napakairan koristeltu, sorvattu runko.

Napakairan napa.

Hirsihuussi II

Tässäpä lisää hirsihuussin rakennuskuvia (aikaisemmat täällä).

Ikkunaa sovitettiin. Karmi pysyy paikoillaan, kun siihen ruuvatut karat ovat hirrenpäiden karaurassa. Apumies Esa B. tarkastaa ikkunan sopivuutta.

Ikkuna-aukon ylityshirressä on kolot, joihin karojen ylläpäät sopivat. Karmin yläpuolelle jätin muutaman sentin tyhjää siltä varalta, että kehikko vielä painuu hieman. Myös karoilla on oltava tilaa upota yläpuolen hirteen jos/kun se painuu. Muuten karat estävät painumisen ja seinään tulee rako, kun alapuolinen seinä painuu ja yläpuolinen ei. Tosin näin pieni ja ulkona vuosikausia kuivuneista puista tehty kehikko ei juuri enää painu.

Sitten pari kuvaa varauksen teosta. Seuraavassa kuvassa näkyy viiva, joka on saatu seuraamalla hirsivaralla alemman hirren selkää (toinen viiva jää oikealle piiloon). Hirsivaralla on myös siirretty alempaan hirteen veistetyn salvaimen muoto ja mitat tähän hirteen; salvain on jo työstetty valmiihkoksi.

Varausviivojen välistä poistetaan puuta, jotta ylempi hirsi saadaan istumaan alemman selkään. Moottorisahalla tämä joutuu. Liian syvään ei sovi sahata.

Varauksen sahaminen moottorisahalla. Kuva Esa Borén.

Varauksen reunan voi viimeistellä (paitsi moottorisahalla) käsityökaluilla, kuten kourukirveellä, telsolla tai (alla) tuommoisella vuoluraudan ja kovelin risteytyksellä. Varausviiva halki.

Varauksen reunan viimeistelyä. Kuva Esa Borén.

Hirsi nostetaan salvokselle. Tässä vaiheessa joutuu useimmiten vielä hienosäätämään hirsien sopimista toisiinsa. Kuvassa (alla) näkyy alemman hirren selässä tuommoiset vaaleat rannut siinä main, missä ylemän hirren varauksen reuna koskee alempaan. Rannut ovat syntyneet, kun päällekkäin asetettujen hirsien väliin on pantu ohutteräinen puukkosaha ja kertaalleen pitkin varausta sahaamalla on poistettu ne kohdat, missä liika puu juuri varauksen reunan sisäpuolella on estänyt varauksen reunan painumasta tiiviisti alempaa hirttä vasten. Tämän tekeminen on helpompaa kuin sen kuvaaminen sanallisesti. Lopuksi sahausjäljet hieraistaan sileäksi vuoluraudalla.

Hirttä sovitellaan. Kuva Esa Borén.

Sinne solahti. Kymmenen varvia valmista.

Telineet

**** Jatkuu...****

Hirsihuussi I

Tammi-helmikuussa olen veistellyt pikkuhiljaa pientä hirsikehikkoa . Työn alla on vajaat kaksi metriä kanttiinsa oleva kolmiseinäinen kehikko - kolmiseinäinen siksi, että siitä tulee huussipatti hirsimökin kylkeen. Kehikon teen valmiiksi vuoristomajani pihalla, ja myöhemmin se puretaan, siirretään ja kootaan loppusijoituspaikallaan.

Tilaajien kanssa sovimme, että ulkopuolelle jäävää seinää ei piiluta, van se jätetään sen tummuiseksi kuin mitä hirret ovat. Näin se ei väriltään erotu niin paljon siitä mökistä, minkä seinään se tulee.

Puut ovat noin kuuden tuuman mäntypelkkoja, joista osa on ollut keskeneräisen saunan seinissä. Nurkkasalvain on ns. (läpi)hammasnurkka tai lukkonurkka. Alla olevassa kuvassa on sahattu ja taltattu lukkonurkka alapuoliseen hirteen. Läpi hirren ulottuva lovi on ulkoseinän puolelta leveämpi kuin sisäseinän puolelta. Lisäksi kuvasta näkyy lämminvara, tuo pieni lovi hirren kyljessä. Sellainen veistetään myös risteävän hirren sisänurkkaan kuten myös seuraavan samansuuntaisen hirren alapuolelle. Lämminvaraan sullotaan pystytysvaiheessa tilkettä.

Hammanurkkaa, lukkonurkkaa.

Tuossa kuvasa (alla) näkyy risteävän, ylemmän hirren salvain. Hirsi on kiinnitetty veistopukkiin varaamista varten. Varaaminen siis tarkoittaa sitä, että hirsivaralla (varolla)  piirretään alemman hirren muoto ylempään. Varan jättämä lyijykynäviiva näkyy kuvassa hirren ylöspäin käännetyllä mahapuolella, toinen viiva ei oiken näy. Viivojen välistä poistetaan puuta, jolloin syntyy varaus, ja pannaan hirsi paikoilleen.

Lukkonurkka, hammasnurkka, varaaminen.

Lukkonurkka on nätti ja säntillinen. Jos hampaan alapuolelta lohkeaa palanen (kuten tuossa alla on käynyt yhdessä kohdin), koloon pannaan lopuksi pieni paikkopala, niin eipä hullu huomaa ja viisas ei sano. Kuormaliinat ovat tarpeen, jotta hirret eivät rakennusvaiheessa liikahtele. Palikka liinan ja seinän välissä estää liinankiristimiä jättämästä jälkiä puuhun. 

Kierrätyshirsistä ja pitkään ulkona olleista puista rakentamisessa on puolensa. Hirret ovat kuivuneet ja kiertyneet sen mitä ovat, mikä vähentää niiden elämistä seinällä. Ne ovat myös keveämpiä nostella kuin tuoreemmat hirret. Juuri näiden hirsien hieman epämääräiset paksuudet ja kiertymiset aiheuttavat lisää työtä - jos hirsi on toisella nurkalla pystysuorassa, toisella nurkalla se on vinossa. Jos nyt jättää toisen nurkan suoraan asentoon ja oikaisee kiertymisen vain toisessa päässä hirttä, joutuu sitä samalla ohentamaan, mistä seuraaa taas omat ongelmansa.... Ja kun hirsi on ollut aikaisemmin seinällä, sen alapuolella on varausura, mikä pitää poistaa. Uusista, tarkasti pelkatuista hirsistä olisi huomattavasti joutuisampaa rakentaa. Tapinreikien kairaaminen ja tapitus (tämäkin kehikko on tapitettu väliaikaisesti rakennusvaiheessa) on kuitenkin yhtä joutuisaa niin vanhojen kuin uusienkin hirsien kanssa.

Hammasnurkkaa, lukkonurkkaa.

Yhdelle seinälle tulee ikkuna. Sisäseinät ovat vielä melko kirjavat. Ne piiluan lopuksi sitä mukaa kun rakennus kohoaa lopullisella paikallaan. Kuljetuksen aikana hirret tuppaavat kolhiutumaan, joten piiluaminen vasta lopuksi myös puhdistaa hirret. Samalla tulee oiotuksi pahimpia kieroumia.

 Lyhyiden pätkien sovittelua. Kakkosnelosesta ja  kierretangosta tehty pelkkapidin auttaa.

Pelkkapidin toimii.

Rakennusvaiheessa karauraan upotettu kara pitää ikkunanpielet suorassa. Seinä on kyllä suora, mutta horisontti on vinossa ja kameran linssi vääristää... Lopullisella sijaintipaikalla karaurassa on ikkunankarmiin kiinnitetty kara (ks. viimeinen kuva).

Kara tukee ikkunanpieltä rakennettaessa.

Karat ikkunan karmissa.

Jatkan rakentamista lähipäivinä, kerron sitten lisää.

****

Lehtijuttu Hailuodon hirsiurakasta

Rantalakeus-nimisessä aviisissa oli tuommoinen juttu hiljattain.

Hiltunen, J.: Uudistunut perinteinen hirrenveisto. - Kirja-arvio.

Hiltunen, Jarmo (2017): Uudistunut perinteinen hirrenveisto. Rakennustieto Oy, Helsinki. 110 s.


Jarmo Hiltusen Saarisauna-blogista voit lukea lisää tämän kirjan syntyvaiheista sekä seikkaperäisen kertomuksen savusaunan rakentamisesta. 

Kirjan alkupuoli käsittelee hirsien hankintaa metsästä kuivaukseen, piiluamista ja hirrenvalintaa (eli mikä hirsi pannaan seuraavaksi paikoilleen). Varsinainen veisto-osio alkaa alivaraustekniikan esittelyllä. Alivaraus tarkoittaa sitä, että hirsien välinen varaus on aluksi hivenen auki, mutta painuu kiinni, kun päälle tulee painoa ja puu kuivuu. Alivarausta voi käyttää joidenkin salvostyyppien kanssa. Kehikon veiston yleiskulkua esitellään. Lukemattomista nurkkasalvaintyypeistä Hiltunen on valinnut kirjaansa kolmen teko-ohjeet, yksinkertaisen ja helpon ristinurkan (tyypiltään pitkänurkka) sekä ainakin aloittelijalle vaikeammat lohenpyrstönurkan (lyhytnurkka) ja satulasulkanurkan (pitkänurkka). Lopuksi on luvut kehikon siirrosta ja osissa rakentamisesta sekä hirrenveistäjän työkaluista. Parin sivun katsaus muutamiin hirsikirjoihin löytyy myös ja lyhyt sanasto.

Kirja siis kertoo siitä, mitä sen nimi lupaa, hirrenveistosta, ei hirsitaloonkin tarvittavien lattian, katon, ovien ja ikkkunoiden rakentamisesta. 

Ohjeet ovat yksityiskohtaiset, kieli on kauttaaltaan selkeää ja erittäin hyvät kuvat havainnollistavat monivaiheista veistoa. Alla on esimerkkiaukeama ristinurkan veiston ohjeista; kaikkiaan se esitellään 18 kuvan avulla. Ristinurkka on varmaan helpoin nurkkasalvaintyyppi veistää, ja ainakin siitä on hyvä aloittaa.

Ristinurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta.

Alla on ote "hieman" monimutkaisemman nurkkatyypin (satulasulkanurkka) ohjeesta, jossa on kaikkiaan 31 kohtaa! 

Satulasulkanurkan ohjetta Uudistunut perinteinen hirrenveisto -kirjasta.

Jarmo Hiltusen hirrenveisto-opas syntyi, koska "halusin tehdä kirjan, jota itse olisin tarvinnut hirrenveistoa opetellessani", kuten tekijä esipuheessa mainitsee. Kirjaa voikin suositella hirsityön maailmaan siirtymistä suunnittelevalle, sillä sen verran perusteelliset ja tarkat ovat sen ohjeet. Hiltunen on kirjassaan hyödyntänyt monien ammattiveistäjien kokemuksia ja tietoja. Alalla pitkään olleilla on tietysti omat näkemyksensä jokaisesta kirjassa esitetystä työvaihesta, mutta jos jostain pitää aloittaa, aloita näillä neuvoilla ja tee sitten toisin jos siltä tuntuu. Näillä pääsee pidemmällekin kuin vain alkuun. 

Ohjeet siis ovat riittävän seikkaperäiset aloittelijalle. Yhdessä kohdin huomasin tästä kuitenkin lipsutun. Kirjan veisto-ohjeista monet perustuvat  ns. takkuuskynävaran käyttöön. Jos ei ole kerta kaikkiaan mitään haisua varaamisesta, tämä ohje (s. 51) tuskin avautuu: " ..(varan)... kärkiväli joudutaan kalibroimaan joka kerta ennen piirtämistä siten, että hirsivaran pienet vatupassit näyttävät oikein eli ovat suorassa suhteessa varan piirtimen kärkiin. Tämä säätö tehdään seinään piirretyn suoran viivan avulla, jonka mukaan varan kärjet asetellaan ennen piirtämistä näyttämään oikein". Suorassa suhteessa? Suoran viivan? Kärjet asetellaan? Jos on kerrankin varannut hirsiä tarkkuuskynävaralla, tuon kyllä tajuaa, jos ei, menee käsi päähän (jos kävi nyt näin, käy lukemassa vaikka juttu täällä tai täällä). Kun kalibroidulla varalla piirretään alemman hirren selän muoto ylempään, varaus onnistuu ja ylempi hirsi istuu veiston jälkeen alemman selässä kuin Keckmannin poika Kakolassa. 

Hirsivaroja omasta kokoelmastani. Kaksi oikeanpuoleista ovat tarkkuuskynävaroja.

Ohjeista siis hyötyy parhaiten, jos on vähintään jonkin verran kokemusta veistosta. Tällöin yllämainittu kalibrointiohje ei ahista, eivätkä myöskään äkkinäiselle ehkä hankalan tuntuiset hirrenvalintasääntö ja alivarauksen periaate. Eikä myöskään tule luulleeksi, että kaikkia hirsirakentajan työkalupakki -luvun esittelemiä työkaluja heti tarvisi. Kirjassa esitetty hirrenvalintamenetelmä (josta on myös vaikkapa täällä) on toki käyttökelpoinen keino estää usein sattunut ongelma, liian korkea hirren olkapää nurkassa, johon pitäisi seuraavaksi tulla risteävän hirren latva (käsi ylos, jos on käynyt näin!). Kun tämän riskin tietää, voi rakentaa iloisesti ilmankin että tätä menetelmää orjallisesti noudattaa, kuten on aina tehty.

Työkalupakki-luvun laaja työkalulistaus tarpeellisuusarvioineen on asiallinen, moottorisahaveistoahan tämä nykyinen perinneveisto on.  Ammattirakentaminen erikseen, mutta minusta itse kullekin tekee kuitenkin hyvää tehdä pienehkön rakennuksen hirsityöt kirveen, sahan, taltan ja käsipelillä veivattavan kairan kanssa. Itse olen käyttänyt myös koulutettua majavaa. 

Ylipäätään voin sanoa, että tämä kirja kannattaa hankkia ja lukea, jos hirsihommiin meinaa, eikä sen lukemisesta kokeneempikaan kärsine. Perusteellisin suomalainen veisto-opas, minkä tiedän.

*****

Suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä hirsirakentamiseen ja -perinteeseen liittyvää kirjallisuutta hyllystäni.

Välikattolautojen höyläys

Kohta pääsee tekemään saunamökkiin välikaton, mutta ensin pitää höylätä laudat. Komeaa 32-millistä mäntytuppilautaa. Terävällä höylällä lykkii 260-senttisen laudan siloiseksi muutamassa minuutissa.

Laudat tulevat siis tähän rakennukseen: 

Välikaton korkeus:

Mökin rakennuksen vaihet siis täällä.

Pientä hirsihommaa

Puun jatkojalostusta tammikuun ratoksi. Esa B. teki taannoin kämpän kehikon, joka nyt odottelee siirtoa loppusijoituspaikkaansa. Siirto tapahtuu kokonaisena (toisin kuin muuan toinen rakennus (katso tätä ja tätä kans). Tämän vuoksi hirsien päitä piti lyhentää kehikon saamiseksi kuljetuksen kannalta sopivan kokoiseksi (leveydeltään alle 3,5-metriseksi). Samalla nurkista tulee ryhdikkäät.

Sahaus apuviivoja myöten tällä kertaa alhaalta ylöspäin, työntävällä ketjulla.

Eikö huomaakin eron tasamattoman ja tasatun nurkan välillä, hä?

Samalla viistimme katkaistujen hirsien kulmia kirveellä ja suoralla vuoluraudalla. 

Kalikat polttopuiksi.

Mukava keli, tyyntä ja miinus viisi. Kevättä ja valoa kohti mennään!

Romukauppalöytö: kaksi piilua

Mäntsäläläiseltä romukauppa-kirpputorilta löytyi kaksi piilukirvestä. Toinen on Billnäsin, noin 3,4-kiloinen, terä 18 senttiä leveä, toinen ruotsalaisen Wetterlingin tehtaan tekemä, noin 2,9-kilonen, terä 21-senttinen. Ihminen selviää varmaan ikänsä yhdellä piilukirveellä, mutta täytyy ottaa vastaan mitä tielle tulee. 

Billnäsin ja Wetterlingin piilut.

Wetterlingin piilu

Billnäsin piilu

Hirsikärry

Kun ei ole traktoria eikä hevosta saati nostokurkea, kuinka siirtää painavaa puutavaraa kevyesti ilman koneita ja vähin miesvoimin? Fysiikan lakeja noudattaen; netin ja aivojen avulla ongelma ratkesi näin. Tarvitsimme (ite ja Pertti T.) hevoskärryn pyöräparin, vaneria pyörien vahvikkeeksi (ei tarvita jos pyörät ovat hyväkuntoiset), ruuveja vanerin kiinnitykseen, aisatarpeita, kuten tarpeettoman kirjahyllyn päätytikkaan, sekä kaksi pakoputkiklemmaria aisan kiinittämiseksi akseliin.

Hirsikärry. Kuva: Pertti Tikkanen.

Egyptiläiskärrymielleyhtymien innoittama dekoraatio rattaassa (PT).

 Kärryjen evoluutioversioon panimme kölirullan helpottamaan lastin asennusta kärryyn.

Hirsivarakyselyn tulokset

Kysyin siis hiljattain Kotiverstas.com keskustelupalstalla sekä Hirsitaito ry.:n ja Restaurointikillan jäseniltä, mikä on vanhan hirsivaran kädensijan päässä olevan koukun tarkoitus (kuva täällä).

Yhteenveto vastauksista tässä, luku kertoo kuinka monessa vastauksessa asia oli.

En tiedä 5

Ehkä suuntaispiirrin lattialankkujen sovittamisessa, tuskin kiinteä vara 3. Tätä perusteltiin sillä, että varan toisella päällä (missä siis ovat varan kynnet) voi tehdä kaikki varaukset.

Kiinteä vara 3. Tarkennuksia: ylöspäin levenevän heinätallin teossa mittana seuraavan hirren siirrossa ohi keskiviivan; harppi ehkä karaurien piirrossa ym erikoispaikoissa ja toimii myös mittatikkuna; avovarauksen piirto ja suuntaispiirrin esim. lohenpyrstönurkassa ja tarkastusvarana avovarauksen loppusovituksessa.

Apuviivan piirto lukkonurkan teossa 1  

Piirrin 1  

"Vaan piikki" 1

Valitseepa tästä itse kukin mieleisensä käyttötavan mysteerikoukulle.

Kiitos mielenkiinnosta!

Antti

PÄIVITYS 18.12.2014. Kolme vastausta oli mennyt suoraan roskapostiin (tai vastaus jäänyt huomiotta yllä olevassa listassa; nyt sekoilee sekä kone että minä), joten niiden sisältö tässä:
-käytetty ulkonurkan pyöreän varauksen piirtämiseen hirren päästä katsottuna
-en osaa kuin arvailla
- umpivarauksen viimeistelyyn

Hirsivarat

Valitin viimeksi, ettei ole kuvaa hirsivarasta. Nyt on.

Vasemmalla, piikit katsojaa päin, 1800-luvun vara, jonka kärkiväli säädetään ruuvilla. Toisen vasemmalta löysin 1990-luvun alussa Hailuodon kaatopaikalta. Tämä vanha vara on 47-senttinen. Siinä on kahdet piirtokärjet, joissa on hieman eri kärkiväli, toinen varauksen ja toinen salvaimen piirtoa varten, jos  niihin tarvitaan eri mittaa. Siinä on myös entisen omistajan puumerkki $. Kärkivälin säätö, kuten näkyy, pantaa siirtämällä ja palikan avulla. Toimiva peli. Keskimmäisen olen tehnyt muinoin. Säätö ruuvilla. Näissä malleissa varan ylempi kärki piirtää uraa hirteen; uran saa näkymään veistoa varten paremmin, kun sen vahvistaa lyijykynällä.

Oikeanpuoleiset ovat modernimpia malleja. Niissä on kaksi minivatupassia, joita tarvitaan, kun vara valmistellaan piirtoa varten näin. Ensin säädetään kärkiväli sellaiseksi, että varauksen leveys on noin 2/3 hirren paksuudesta (pelkkahirressä). Suora laudan pätkä naulataan seinään, ja siihen piirretään passin avulla pystysuora viiva.  Varan kärjet (joista ylempi on siis kynä) pannaan tälle viivalle. Nyt ne ovat samalla pystysuoralla. Tuplavatupassia käännetään, kunnes sen molemmat kuplat ovat viivojen välissä. Vatupassit lukitaan. Nyt voidaan varalla piirtää varausviivat. Varan alempi kärki myötäilee alemman hirren selkää, ja kynä piirtää varauksen reunaviivaa ylempään hirteen juuri oikealle kohdalle, kun kuplat pidetään viivojen välissä. Kun varaus on veistetty poistamalla puuta varausviivoja myöten (ja veistetty tietysti salvaimetkin), ylempi hirsi sopii tarkasti alemman päälle. Kuplallisilla voidaan piirtää, vaikka kärkiväli olisi isompikin (16 senttiä on oma ennätys). 

Varan piikit on toki pidettävä samalla pystysuoralla noita vanhempiakin varoja käytettäessä, mutta se tehdään silmämääräisesti. Se onnistuu sitä paremmin, mitä lähempänä toisiaan hirret ovat. Kuvassa alla on pudotettu ylempää hirttä lähemmäs alempaa, jotta kuplattomalla piirtäminen onnistuu (ns. esipudotus).

Lisäys 17.11. Tietävätkö lukijat, mitä virkaa on eka kuvan pisimmän varan yläpäässä olevalla piikkipäisellä koukulla?

Mökin rakennuskertomus I

Aloitan tässä sarjan saunamökin rakentamisesta.

Ohitan alustavat työt eli puiden hommaamisen, pelkoiksi sahaamisen ja kuljetuksen rakennuspaikalle vain parilla kuvalla. Alla oikealla puretaan rekasta hirsikuormaa; joskus sitä tuntee itsensä aika pieneksi.

Arvoisa lukija: jos perinteinen/perinteisehkö hirsirakentaminen ei ole tuttua, katso vaikka täältä ja täältä, ja vielä täältä, niin saat hieman yleiskuvaa.

Esimmäinen varvi valmis, toinen alullaan. Nurkkien alla on pölkyt, joiden alla isohkot puutarha-betonilaatat. Aloitin salvoksen teon helmikuulla, jolloin maa oli roudassa. Maan sulettua kuvassa taemmat nurkkapölkyt laattoineen vajosivat pehmeähköön multaan neljä senttiä, mikä täytyy ottaa nurkkakivien korkeuksissa huomioon, kun mökki pystytetään lopulliselle paikalleen. Tässä vaiheessa on kohtalaisen tärkeää, että salvoksesta ei tule vinoneliötä, salmiakkia. Sen välttää mittaamalla ristimitan (nurkasta nurkkaan) tarkkaan. Nousevalla salvoksella kolistellaan ja hakataan, joten  ei haittaa, vaikka ristimitan tarkistaa pariin kertaan toisen varvin teon aikana. Aloitusvarvin salmiakkioitumista voi ehkäistä lyömällä lankun diaginaalisesti risteävien hirsien alapintaan hirrestä toiseen, kuten kuvan vasemmassa etunurkassa on tehty.

Toinen varvi alullaan. Uuden hirren etu- ja takapäässä on mainio apuväline, säädettävä hollihaka. Siinä on keskellä vanttikiristin, jota kiertämällä hollihaan pituus muuttuu. Sillä on mukava säätää hirsi millilleen oikeaan asentoon (siis sivut pystysuoraan). Kiristimeen on hitsattu metallitangot.

Etummaisen hollihaan takana näkyy hirsien välissä latvankohottaja. Siitä vielä taempana on laite, jolla ylempi hirsi saadaan pidettyä suoraan alemman päällä - kaksi lankunpätkää, kierretankoa ja mutterit aluslevyineen. Hirren taempi pää lepää allaan olevan poikittaisen hirren päällä, mutta kuvassa lähempänä olevaa päätä on nostettava, jotta pian piirrettävästä ja veistettävästä varauksesta tulisi mahdollisimman tasaleveä.

Tähän rakennukseen valitsin helpoimman mahdollisen salvaimen, jyrkkänurkan. Sen teosta myöhemmin tarkemmin.

Ennen ylemmän hirren varausta (sovitusta alemman selkään) kannattaa alemman hirren selkä silottaa mahdollisimman hyvin. Sen voi tehdä höylällä, kuten perinteisellä sarvi- eli härkähöylällä alla, tai rautakaupan neloskoon halpishöylällä, kuorimaraudalla tai jopa rälläkällä ja karkealla liuskahiomalaikalla. Mitä siistimpi hirren selkä, sitä helpompi on piirtää varaus ylemmän alapintaan ja sitä tasaisempi varauksen reunoista tulee.

Apumies Arska ja itte härkähöyläämässä.

Alla apunainen Nelli R. muokkaa hirren selkää kuorimaraudalla. 

Hirret tapitetaan toisiinsa. Hyvällä eli terävällä ja vetävällä kärkiruuvilla varustetulla käsikäyttöisellä vintilällä syntyy reikä melko kätevästi, jos vain jaksaa vääntää; lienee kuitenkin laillista tehdä sama homma sähköporalla hieman nopeammin.

Nelli kairaa.

Jo kolmas varvi alussa!