Saunan aloittelua

Aloin rakentaa saunaa, kuten taannoin ilmoitin.

Tässä kuvassa näkyy salvoksen nykyvaihe, kaksi hirsikertaa ja yksi kolmannen varvin hirsi. Valmistutuaan tämä kehikko siis päätyy muualle kuin rakennussijalleen, mutta tapitin hirret silti. Kun kehikko puretaan siirtoa varten, tappien irrottelussa on oma vaivansa; tapituksen hyöty kuitenkin voittaa haitan, koska tapit tukevat salvosta, joten tarkka piirtäminen onnistuu eivätkä hirret nuljua ja liikahtele salvoksella rymyttäessä. Myös kuormaliinat tukevat hirsiä.

Haapasaunan aloitus

Sauna on ns. lyhytnurkkainen eli hirret eivät jatku salvaimen ylitse  (kuten vaikka tässä). Niinpä salvaimen on sidottava risteävät hirret toisiinsa. Kuvassa alla on kolme tällaista salvainta. Alimpana on (piilossa kuvan alareunan poikki juoksevan hirren sisällä) "puolipyrstöliitos". Seuraavana on kaksi hammasnurkkaa/lukkonurkkaa (josta lisää vaikkapa täällä). Kahden ylimmän hirren liitos taas on lohenpyrstö,  jonka sitovuus perustuu hirsien kohtaamispintojen viettoon

Puolipyrstöliitos, hammasnurkka ja lohenpyrstö.

Hammasnurkkaa ja lohenpyrstöä käytettäessä hirsi varataan usein siten, että hirsien paino on nurkkasalvaimen osalla eikä varauksen reunojen varassa (kuten tavallisimmissa pitkänurkissa). Tämä tukevoittaa nurkkaa. Jos etenkin lohenpyrstö on väljä, hirsi nuljuaa varauksen reunojen varassa, seinästä ei saa tukevaa vaikka miten tapittaisi, ja nurkasta vetää varmasti. Sama pätee jossain määrin hammasnurkkaankin.

Hammasnurkka on näistä kahdesta mielestäni kauniimpi, mutta sen veisto aikaaviepää lohenpyrstöön verrattuna - vai enkö vain osaa...?

Kämppämeininkiä:

Föhn söi lunta. Vuoristomajani pihaa 11.2. ja 17.2.

*** rakennuskertomus jatkuu kun ilimat taas suosii***

Hirsihuussi I

Tammi-helmikuussa olen veistellyt pikkuhiljaa pientä hirsikehikkoa . Työn alla on vajaat kaksi metriä kanttiinsa oleva kolmiseinäinen kehikko - kolmiseinäinen siksi, että siitä tulee huussipatti hirsimökin kylkeen. Kehikon teen valmiiksi vuoristomajani pihalla, ja myöhemmin se puretaan, siirretään ja kootaan loppusijoituspaikallaan.

Tilaajien kanssa sovimme, että ulkopuolelle jäävää seinää ei piiluta, van se jätetään sen tummuiseksi kuin mitä hirret ovat. Näin se ei väriltään erotu niin paljon siitä mökistä, minkä seinään se tulee.

Puut ovat noin kuuden tuuman mäntypelkkoja, joista osa on ollut keskeneräisen saunan seinissä. Nurkkasalvain on ns. (läpi)hammasnurkka tai lukkonurkka. Alla olevassa kuvassa on sahattu ja taltattu lukkonurkka alapuoliseen hirteen. Läpi hirren ulottuva lovi on ulkoseinän puolelta leveämpi kuin sisäseinän puolelta. Lisäksi kuvasta näkyy lämminvara, tuo pieni lovi hirren kyljessä. Sellainen veistetään myös risteävän hirren sisänurkkaan kuten myös seuraavan samansuuntaisen hirren alapuolelle. Lämminvaraan sullotaan pystytysvaiheessa tilkettä.

Hammanurkkaa, lukkonurkkaa.

Tuossa kuvasa (alla) näkyy risteävän, ylemmän hirren salvain. Hirsi on kiinnitetty veistopukkiin varaamista varten. Varaaminen siis tarkoittaa sitä, että hirsivaralla (varolla)  piirretään alemman hirren muoto ylempään. Varan jättämä lyijykynäviiva näkyy kuvassa hirren ylöspäin käännetyllä mahapuolella, toinen viiva ei oiken näy. Viivojen välistä poistetaan puuta, jolloin syntyy varaus, ja pannaan hirsi paikoilleen.

Lukkonurkka, hammasnurkka, varaaminen.

Lukkonurkka on nätti ja säntillinen. Jos hampaan alapuolelta lohkeaa palanen (kuten tuossa alla on käynyt yhdessä kohdin), koloon pannaan lopuksi pieni paikkopala, niin eipä hullu huomaa ja viisas ei sano. Kuormaliinat ovat tarpeen, jotta hirret eivät rakennusvaiheessa liikahtele. Palikka liinan ja seinän välissä estää liinankiristimiä jättämästä jälkiä puuhun. 

Kierrätyshirsistä ja pitkään ulkona olleista puista rakentamisessa on puolensa. Hirret ovat kuivuneet ja kiertyneet sen mitä ovat, mikä vähentää niiden elämistä seinällä. Ne ovat myös keveämpiä nostella kuin tuoreemmat hirret. Juuri näiden hirsien hieman epämääräiset paksuudet ja kiertymiset aiheuttavat lisää työtä - jos hirsi on toisella nurkalla pystysuorassa, toisella nurkalla se on vinossa. Jos nyt jättää toisen nurkan suoraan asentoon ja oikaisee kiertymisen vain toisessa päässä hirttä, joutuu sitä samalla ohentamaan, mistä seuraaa taas omat ongelmansa.... Ja kun hirsi on ollut aikaisemmin seinällä, sen alapuolella on varausura, mikä pitää poistaa. Uusista, tarkasti pelkatuista hirsistä olisi huomattavasti joutuisampaa rakentaa. Tapinreikien kairaaminen ja tapitus (tämäkin kehikko on tapitettu väliaikaisesti rakennusvaiheessa) on kuitenkin yhtä joutuisaa niin vanhojen kuin uusienkin hirsien kanssa.

Hammasnurkkaa, lukkonurkkaa.

Yhdelle seinälle tulee ikkuna. Sisäseinät ovat vielä melko kirjavat. Ne piiluan lopuksi sitä mukaa kun rakennus kohoaa lopullisella paikallaan. Kuljetuksen aikana hirret tuppaavat kolhiutumaan, joten piiluaminen vasta lopuksi myös puhdistaa hirret. Samalla tulee oiotuksi pahimpia kieroumia.

 Lyhyiden pätkien sovittelua. Kakkosnelosesta ja  kierretangosta tehty pelkkapidin auttaa.

Pelkkapidin toimii.

Rakennusvaiheessa karauraan upotettu kara pitää ikkunanpielet suorassa. Seinä on kyllä suora, mutta horisontti on vinossa ja kameran linssi vääristää... Lopullisella sijaintipaikalla karaurassa on ikkunankarmiin kiinnitetty kara (ks. viimeinen kuva).

Kara tukee ikkunanpieltä rakennettaessa.

Karat ikkunan karmissa.

Jatkan rakentamista lähipäivinä, kerron sitten lisää.

****

Liiterin synty

Kun kerta pientalonukko muistelee menneitä, niin minäkin: tässä on liiterin rakennuskertomusta muutaman vuoden takaa. Noin 4 x 3 m liiteri syntyi pikku hiljaa kevättalven ja kevään aikana puolenkymmentä vuotta kuivuneista (ja halkeilleista) haapatukeista. Salvain on yksinkertainen ämmännurkka. Ovessa pihtipielet, katteena päre.

Muutama varvi valmista. Kuva: Antti Rönkä

Ämmännurkkaa ja pihtipieltä. Kuva: Antti Rönkä

Pihtipieli. Kuva: Antti Rönkä

Kun salvos oli noussut niin korkeaksi, että hirsien nostelu kävi työlääksi, otin ylimmän varvin alas ja jatkon salvoksen yläosan rakentamista maajalassa. Ensin tietysti olin mitannut ja merkinnyt ylimmän varvin hirsiin koron (korkeuden 0-tasosta), minkä perusteella ne sai oikeaan tasoon; jos tätä ei tee huolellisesti, tulee rakennukseen outo mutka, kun ala- ja yläosa ovat eri linjassa,.. Alla olevassa kuvassa taustalla vaja, jonka restauroinnista  on juttua täällä.

Liiterin yläosa rakenteilla. Kuva: Antti Rönkä

Kuva: Antti Rönkä

Mallailin yläosan kurkihirttä ja ruoteiden kannattimia myöten valmiiksi ennen pystytystä.

Outo kulkija syynää liiterin yläosaa. Kuva: Pertti Tikkanen

Sasunurkka

Tämmöistä nurkkasalvainta, joka kuvissa on, ovat ohikulkijat kutsuneet sulka-, viikinki- ja norjalaisnurkaksi, jos nyt edes joksikin. Hirren poikkileikkaus on hirsien risteyskohdasta kuusikulmainen, mutta hirren pää on nelikulmainen. Ruotsalaisissa hirsikirjoissa ulospäin tuon näköinen on dalaknut, Taalainmaan nurkka. Sulkanurkaksi yleensä kutsutussa salvaimessa hirren pää on kuusikulmainen. Viikinkinurkan nimellä on netissä kuvia jos jonkinlaisista salvaimista, samoin kuin norjalaisnurkista. Kuitenkin tuon laista salvainta on Suomessa tehty jo ammoin, ja sillä on nimikin, sasunurkka. Olen sitä ehdottanut ohikulkijoille (joissa myös hirsi-ihmisiä), mutta nimitys on ollut outo.

 T

Tämän salvaimen kuvaus löytyi teoksesta Kertomus asuinrakennuksista Sumiaisissa, kirjoittanut F. H. B. Lagus, kustantanut SKS  vuonna 1893. Näin siis Lagus:

"Ennen oli tavallista että salvamet tehtiin viistot, niin että pykälä pohjalta oli kapeampi kuin suulta, ja sillä tavoin tuli hirsi pykälän eli salavamen kohdalta kuusikulmaseksi, ja sitä kohtaa sanotaan kaulaksi. Paksumpi osa taas on nurkanpeä. Jos nurkanpää jäi kuusikulmaseksi, niin sanottiin nurkkaa sulukanurkaks eli viistonurkaks ja hakkausta sanottiin koirankaulaks, mutta jos hirsi salvamen kohdalta on kuuskulmanen ja nurkanpää on neliskulmanen, niin sanotaan nurkkaa sasunurkaks. Sulukanurkka ja sasunurkka ovat vanhimmat Sumiaisilla. Uudempia on tasanurkka, jossa hakkauksen olkapäät ovat jyrkät ( = suorakulmaiset) ja sekä salavamen kaula että nurkanpää nelisnurkkaset... Sulukanurkkoa ja susunurkkoa ei rengännä tehä ihan tiukaks elikkä tiviiks, sillä kun sammalia pan' väliin, niin salavoin tul' niin tarkaks kun tekijä voan tykkäs' tehä"; semmoisessa nurkassa toinen hirsi puristi sammalet toista hirttä vastaan ihan lujalle, mutta tasanurkassa, jossa on jyrkät salvamen päät, ei käy sammaltaminen niin tarkasti, sillä päällimmäinen hirsi lykkää edestään sammaleet pois salvamen kohdalta ja siihen jää rako. Kun seinät salvetaan viistonurkalle eli sulukanurkalle, niin ei tehdäkään salvainta ihan tiukaksi. Se on vaan haitaksi, kun hirret ovat liian tiukalle salvettu. Rako täytettiin sammalilla ja ne puristuivat niin tarkalle, ettei ,,läväissy lämmintä". "

Albert Hämäläinen kertoo kirjassaan Keski-Suomen kansanrakennukset (SKS 1930; s. 239-240), että alueen tavallisimmat salvainmuodot ovat sulkanurkka ja sasunurkka. Tältä näyttää sasunurkka Hämäläisen kirjassa (johon kuva lainattu Lagukselta):

Mikä on sasu? 

"Sasu tarkoittaa nurkkapykälän viereen hirren kulmiin veistettyjä vinoja leikkauksia. Sasua käytetään siksi, että sei pure niin sammalia poikki ja on tiuriimpi kuin tavalliset pykälät." Näin kirjoitti nettilainauksen mukaan Toini-Inkeri Kaukonen 1930-luvun lopulla tekemiensä tutkimusten perusteella (Taipalsaaren eräiden kylien kansanomaisista rakennuksista. Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanrakennuksista; Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Savotar IV, 1949; lisää Kaukosen artikkelista täältä; selaa alaspäin kohtaan D, "Hirsirakennustekniikasta"). 

Sasu on siis sama kuin sulka.

Risto Vuolle-Apiala kuvaa sasunurkan lyhyesti näin: "Vinolovet palhotussa hirressä, vinkkasalvo, vilenurkka" (Hirsitalo, RAK 1996; s. 38).

Alla olevassa kuvassa on sulka- tai sasunurkkaa sulkineen eli sasuineen 1910-luvulla rakennetussa pohjoissavolaisessa torpassa.

Sasuja.

Mahtaako lukijoilla olla sasunurkkanäkemyksiä? Onko nimitys tuttu?

Saatan jossain välissä kirjoittaa sasunurkan veistosta jotain.

Lisäys 7.2.2015 Perunakuopasta löytyi kuvia muutaman vuoden takaisesta riihen purusta Konnevedellä, missä olin Arskan apumiehenä. Riihessä oli kauniisti salvettua sasunurkkaa. Hirret ja muu käyttökelpoinen puutavara päätyivät Pohjois-Karjalaan saunan tarpeiksi.

Konnevetisen riihen purkua

Säntillistä sasunurkkaa. Hirsien sekä ruoteiden kannattimien päissä laput,
joissa numerot uudelleen pystytystä varten.

Ja Pientilan ukko oli löytänyt sasunurkkaisen savusaunan ja muita korjauskelpoisia rakennuksia.