Savusauna ja vajan katto

Pitkästä aikaa savusaunassa vuoristomajalla.

Savusauna lämpiää

Savusauna

Pihapiirissä on rankorakenteinen vaja, jota restauroin kisällinäyttöä varten viime vuosikymmenellä. Vajan länsilappeen yläosan vanhan kolmiorimahuopakatteen peitoksi panimme (Esa B. ja minä) käytettyä kattopeltiä. 

Peltiä katon suojaksi

Ja vielä reunalaudat pärekatolle:

Joskus aioin kattaa lappeen päreillä harjaan saakka, mutta kun aikaansaanti on mitä on, pelti siirtää lopullista ratkaisua armeliaasti hamaan tulevaisuuteen. Tämä on myös restaurointipoliittisesti asianmukaista - alla oleva rakenne säilyy ennallaan.

Laajemmin vajan restauroinnin vaiheista voi lukea näistä blogikirjoituksista.

Savusaunan turpaskatto

Savusaunaan, jota olin korjaamassa touko-kesäkuussa, oli omistaja alkusyksyllä asentanut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti turppaat.katolle. Kaunista, varpuisaa kangaskunttaa.

Savusaunan turpaskatto, varpuisaa metsäkunttaa. Kuvan otti Raija Rönkä.

Savusauna, turpaskatto, tuohia.

Päätyräystään rakennekuva on alla. Vesikaton alimpien lankkujen päät näkyvät niitä suojaavien tuohien alta. Tuohet olisivat voineet olla sen verran pidempiä, että ne olisivat käpristyttyään ulottuneet peittämään lankun päät kokonaan; tästä ei nyt ole sen kummemmin haittaa.

Lappeen reunassa juoksee lankku harjalta räystäälle (sen pää erottuu vasemalla tuohien alta). Lankun päällä näkyy kaksikertainen parvekehuopa ja sen päällä lapetta reunustava kivirivi, jonka takaa alkavat turppaat. Vasemmalta tuleva tumma lankku on tervattua lehtikuusta. Sen pään alareunasta on veistetty siivu pois reunalankun alapään tieltä. Lehtikuusilankku - siis otsalauta - estää turppaita valumasta katolta pois.

Turpaskaton päätyräystäs.

Räystäsrakenne näkyy seuraavasta kuvasta. Vuosikymmenten saatossa lahonneet kattoniskojen päät katkaistiin. Otsalauta (turppaita tukeva lankku) on tapitettu kapeaan tervattuun lehtikuusipystyyn, joka puolestaan on tapeilla kiinni niskan sivussa. Jos otsalauta olisi tuettu niskaan päältäpäin porattuun reikään pantuuun pystytappiin, vettä pääsisi reiästä väkisinkin lahottamaan niskaa. Räystään vesirasitusta vähentää myös, että otsalaudan ja lehtikuusipystyn välissä on suikale kattohuopaa. Tuohi peittää sekä niskan päällisen että muodostaa tippanokan muuaallekin räystäälle. Otsalauta on sen verran koholla, että katolle satanut vesi pääsee valumaan pois.

Otsalaudan tukirakenne ja tuohista tippanokkaa.

Kylläpä tässä saunoo seuraavat sata vuotta...

Savusaunan kolmas elämä

Savusauna, kolme hirsikertaa hiekassa.

Paitsi uuden hirsihuvilan pystytys (josta juttua näissä jutuissa), alkusyksyn rakennusurakkaan kuului saunan pukutilan veisto uusista hirsistä (Sakari H.:n homma) sekä tontilla olevan vanhan savusaunan saattaminen uuden elämän alkuun eli sen purku ja koonti uudelle kivijalalle. Oikeastaan kolmannen elämän, sillä sauna on siirretty 1960-luvulla nykyiselle paikalleen. Sauna on tyypillinen pohjoispohjalainen. Saunan lautaporstuasta kun astuu saunaan, kiuas on heti vasemmalla, luukku ikkunaseinää kohti (ei siis takaseinään päin), lauteet takaseinällä ovea vastapäätä seiniin kiinnitettyjen tukien varassa. Ikkuna on matalalla, ikkunan alla pesupenkki. Lattialaudat maata vasten. Kiukaan päällä riippui hanallinen vedenlämmitin.

Savukiuas ja kuumavesisäiliö.

Savusaunan hämärässä.

Oviseinällä, porstuan puolella, oli välikatolle johtavia raapimisjälkiä, ja lisäksi välikatolta löytyi lasivillaryönän seasta vesilinnun munan kuoria. Arvelen, että välikatolla on pesinyt isokoskelo, jonka tapoihin kuuluu pesiä rakennusten koloissa. Lumijoen-vuoristomajani savupiipussakin isokoskelo pesi 1990-luvulla; pesä löytyi lahoa savipiippua purettaessa. Mereen matkaa viitisen kilometriä! Ja olenpa kerran tavannut Hailuodossa isokoskelon pesimässä vanhassa kanahaukan pesässä, parempien kolojen puutteessa.

Kynnenjälkiä saunan seinässä. S. King kirjoittaisi tästä kauhuromaanin, 563 sivua.

Vesikattoa! Sarvikuonokas!

Tässäpä kuvia mennä viikolta hirsihuvilan pystytyksestä. Yksi etappi saavutettiin torstaina, kun vesikaton ruodelaudoitus (raakaponttilautaa) valmistui ja asensimme sen päälle alushuovan. Katto pitää nyt vettä, eikä enää tarvitse ruuvailla epämääräisiä peltejä sadesuojiksi.

Päätykolmiot ennen...

... ja jälkeen.

Päätykolmio.

Koneet nopeuttavat monia työvaiheita.

Vesikattoa tukevat niskat asensimme myös. Niskat upotimme taskertahirsiin ja kurkihirteen tekemiimme koloihin. Päätykolmiot ovat hirrestä ja siis painuvat hieman ajan myötä. Jos niskat olisi tässä vaiheessa kiinnitetty kiinteästi vaikkapa naulaamalla tasakertahirsiin (sivuseinien ylimpiin hirsiin), painumisen seurauksena niskat työntäisivät tasakertahirsiä ulospäin ja kääntäsivät niitä vinoon. Jotta näin ei kävisi, niskat kiinnitettiin sivuseiniin liukuraudoilla, jotka saalivat niskojen liikkeen ulospäin

Vesikaton niskat.

Liukurauta sallii niskojen liikken ulospäin, kun päätykolmiot painuvat.

Päätyräystäätkin tarvitsevat tukea. Koska tässä rakennuksessa ei ole kurkihirren suuntaisia vuoliaisia ulottumassa päätyseinien ulkopuolelle tukemaan päätyräystästä, teimme erillisiä tukipalikoita myöhemmin ladottavien harjalta sivuseinille juoksevien päätyräystäslautojen tueksi. Ne mataloitettiin nikojen väliseltä osalta, jottei eristeiden päällinen tuuletusväli kokonaan tukkeudu. Räystään alla niiden korkeus on sama kuin niskojen eli 15 senttiä. Päätykolmion painumisen (joitain senttejä) otimme tässäkin huomioon. Kun pääty painuu, niskoihin kiinnitettyjen, päätyseinästä ulos työntyvien päiden on myös päästävä liikkumaan vapaasti kohti sivuseiniä. Tämän vuoksi päätykolmion yläreunaan tekemämme kolot ovat päiden sivuseinien puolelta pari senttiä väljät. Vaan eipä tämä noista kuvista näy...

Päätyräystästä tukevia rakenteita.

Päätyräystään tukia.

Niskojen päälle tuli raakapontti ja sen päälle alushuopa. Nyt alkaa näyttää jo joltain! Alushuovan päälle tulee vielä kolmiorimakate.

Alushuopa.

Lisäksi valmistelimme vanhan savusaunan purkua, siirtoa ja restaurointia sekä veistimme hirsiä saunan uutta pukutilaa varten. Saunassa on vilkasta hyönteiselämää, ehkä enemmänkin kuin miltä aluksi näytti (ei ole kyllä ensimmäinen kerta kun vaurioarvio muuttuu tarkemmassa syynissä...).. Hirsijumista voit lukea lisää tästä perunakuoppajutusta.

Hirsijumi jättää jälkeensä tämmöisiä purujälkiä. Samaa jauhoa on lisää hirren sisällä.

Uuden majoituskämpän pihamaalla tallusteli sarvikuonokas (Oryctes nasicornis), komea, iso (jopa reilun neljän sentin mittaiseksi kasvava) kovakuoriainen. Koiraspuolella sarvikuonokkaalla on etukilven päällä sarvi. Tämä lienee ensimmäinen havainto Hailuodosta. 

Hirsihuvila harjassa, purkajasiat ja sama mies?

Hirsihuvila nousi harjaan! Tässäpä muutamia kuvia viikolta.

Kun hirsi ei ulotu nurkkasalvaimeen, se on syytä tukea paikoilleen ennen tapitusta vaikkapa tällaisella pelkkapitimellä.

Pelkkapidin.

Tuossa valmistellaan toisen kurkihirren nostoa. Traktorimies Lassi Helanen hoiti homman mallikkaasti!

Kymmenmetrinen kurkihirsi  on tasapainossa nostoliinojen varassa.

Kurkihirren nosto.

 Alempi kurkihirsi on paikoillaan.

Kurkihirsi

Toinen kurkihirsi myös.

Kurkihirret 

Tapin lyönti reikään.

Sinne uppos, sano Kärsämäen mies sikalassa.

Teimme älyttömän hyvät telineet tasakerran tuntumaan räystäs- ja kattotöitä varten.

Vanhaa ja uutta hirsityötä.

Viikonloppua vasten aloimme purkaa savusaunaa siirtoa ja restaurointia varten. Se siirretään takana näkyvälle perustukselle ja muutetaan jatkuvalämmitteiseksi kertalämmitteiseksi, hormilliseksi savukiukaaksi. Samalla lahot hirret korvataan ehjillä. Sauna on nyt ainakin toisessa sijoituspaikassaan - se on siirretty tähän Hailuodon Ojakylästä 1960-luvulla, jolloin nyt purettu lautaeteinen rakennettiin. Tästä tulee aikanaan oma juttunsa sitten.

***

Lopuksi tapaus perjantaiaamulta. Majoituskämpän naapuriin tuli torstaina väkeä viikon viettoon. Kutsuivat saunaankin torstai-iltana, mikä oli mukavaa. Perjantaiaamuna toinen rouva ja  herra S. istuivat tölkit kourassa kuistilla. Vaihdoin siinä muutaman sanan heidän kanssaan, todettiin että ei heistä suinkaan ollut ollut häiriötä yöllä, ja menin kämppäämme takaisin. Sakari meni toimittamaan jotain ulos, jolloin hra S. kysyi rouvalta: "Onko tuo sama mies?". 

Sama mies?