Savusaunan kolmas elämä

Savusauna, kolme hirsikertaa hiekassa.

Paitsi uuden hirsihuvilan pystytys (josta juttua näissä jutuissa), alkusyksyn rakennusurakkaan kuului saunan pukutilan veisto uusista hirsistä (Sakari H.:n homma) sekä tontilla olevan vanhan savusaunan saattaminen uuden elämän alkuun eli sen purku ja koonti uudelle kivijalalle. Oikeastaan kolmannen elämän, sillä sauna on siirretty 1960-luvulla nykyiselle paikalleen. Sauna on tyypillinen pohjoispohjalainen. Saunan lautaporstuasta kun astuu saunaan, kiuas on heti vasemmalla, luukku ikkunaseinää kohti (ei siis takaseinään päin), lauteet takaseinällä ovea vastapäätä seiniin kiinnitettyjen tukien varassa. Ikkuna on matalalla, ikkunan alla pesupenkki. Lattialaudat maata vasten. Kiukaan päällä riippui hanallinen vedenlämmitin.

Savukiuas ja kuumavesisäiliö.

Savusaunan hämärässä.

Oviseinällä, porstuan puolella, oli välikatolle johtavia raapimisjälkiä, ja lisäksi välikatolta löytyi lasivillaryönän seasta vesilinnun munan kuoria. Arvelen, että välikatolla on pesinyt isokoskelo, jonka tapoihin kuuluu pesiä rakennusten koloissa. Lumijoen-vuoristomajani savupiipussakin isokoskelo pesi 1990-luvulla; pesä löytyi lahoa savipiippua purettaessa. Mereen matkaa viitisen kilometriä! Ja olenpa kerran tavannut Hailuodossa isokoskelon pesimässä vanhassa kanahaukan pesässä, parempien kolojen puutteessa.

Kynnenjälkiä saunan seinässä. S. King kirjoittaisi tästä kauhuromaanin, 563 sivua.

Saunamökki tehty... pienaovi salvoin ja kahvoin, räppänä ym.

... siis geologisessa aikakatsannossa - vielä pitäs panna ikkuna paikoilleen ja latoa kosmeettinen pystyladoitus pariin päätyyn. Ja kaks ränniä.

Mökki ennen...

ja mökki nyt, pohjoispäädystä.

Ensimmäiset tulet.

Sitten viime rupeaman on saunaan materialisoitunut ovi, pesupenkki ja lauteet. Kaksi viimeksimainittua tosin väliaikaisversioina, koska niihin lopulta tuleva leveä haapatuppilankku on pinossa toisaalla. Kuvassa alla on tupa- ja saunapuolen välikkö nykyasussaan, sauna siis oikealla. Ylhäällä näkyvään mustaan aukkoon tulee pystylaudoitus, kunhan olen lappanut välikatolle lisää kutterinlastua eristeeksi.

Pienaovi (josta enemmän täällä) on vihdoin paikoillaan. Saranat ovat rautakaupan peruskamaa, mutta kahva on omaa disainia, korallikanukan vartta ja oksaa. Vuorilaudat vaihdan joskus vähän komeampiin, Nyt ne ovat ohutta lautakaupan rimpulaa. Oviaukko on alle puolitoista metriä korkea, jotan saunaan mennessään saa nöyrtyä sopivasti .

Pienaovi

Kahvan rungon ruuvasin oveen. Ruuvin kannat upotin sangen syvään, ja panin upotusreikiin naulakon virkaa tekevät tapit. Ruuvit ulottuvat oven läpi ja kiinnittävät myös sisäpuolisen kahvan oveen.

Pienaovi ja kahva-pyyhenaulakko -kombinaatio.

Saunamökin vesikatto naputeltu

Vesikatto valmis; hiilenharmaa kolmiorimakate.

Kuten lukija, Tuulitunneli-blogisti, jo huomautti, toisesta rimasta etualalta lukien puuttuu kaksi naulaa. No ei miksikään, lisätään kun ehditään.

Seuraavaksi rännit räystäille, ikkunoiden ja oven ulkovuorilaudat, tuvan kamiina ja hormi, sitten saunapuoli kuntoon (sisäpuolen piiluaminen, välikattolaudat paikoilleen, lattia, kiuas, hormi ja lauteet ja illkuna ja pienaovi). Eli ei paljon mitään enää...

Saunan pienaovi

Lisäsin pari kuvaa 9.4.

Sillä välin kun sauna odottaa valmistumistaan, tein siihen perinteisen pienaoven Wikikon ohjeita mukaillen. Kannattaa katsoa sieltä nyt, jos pienaoven periaate ei ole tuttu. Ainespuuna oli tuppeen sahattu 32-millinen mäntylauta. Kanttasin laudat ja höyläsin ne toiselta puolelta. Sisäpuolelle jäävää puolta en höylännyt. Ei sitä saunan hämäruudessä kukaan huomaa tai jos huomaa, ei välitä. Lautojen reunoihin tuli noin 25 milliä syvät ja kuutisen milliä leveät  urat, joihin viisi milliä paksut listat eli karat solahtivat. Karat pitävät laudat kiinni toisissaan. Panin laudat vuoron perään ydin- ja pintapuoli ulospäin. Lautatavara on kuivunut kaksi vuotta ulkona. Kokosin oven väliaikaisesti ja panin painon alle lattialle pariksi viikoksi. Kuivuminen jatkui, ja vajaat 80 senttiä leveä oviaihio kutistui vielä melkein 20 milliä.

Vasemmanpuoleisen laudan kantissa ura; oikeanpuoleisen laudan urassa lista eli kara. Kuva: Antti Rönkä

Ovi kuivumassa. Kuva: Antti Rönkä

Lisäsin aihioon vielä yhden laudan; lopulliseksi leveydeksi tulee noin 80 senttiä. Ovea koossa pitävät ja sille jämäkkyyttä antavat pienat tein samasta tavarasta kuin ovilaudat. Ensin sahasin ja talttasin sopivaksi luulemani syvyiset ja levyiset urat pienoja varten, oven höyläämättömälle (saunan sisään tulevalle) puolelle, minkä jälkeen sovittelin pienat paikoilleen. Hirviää nysväystä. Seuraava ovi syntyisi luultavasti sypäkämmin ja siistimmin. Pitäsi harjoitella jonkun toisen ovilla kuin omillaan. Pienat kiinnitin päällipuolelta poraamiini reikiin lyömilläni puutapeilla. Reiät eivät läpäisseet pienaa (paitsi yksi). Tapin siihen päähän, joka edellä tappi tuli reikään, sahasin noin sentin syvyisen loven ja panin siihen lovea hieman lyhyemmän kiilan sen verran syvälle että se juuri ja juuri pysyi paikoillaan. Kun kiila osuu tappia sisään lyötäessä reiän pohjaan, kiila levittää tappia ja kiristää sen paikoilleen. Lopuksi löin kiilan myös tapin näkyviin jäävään osaan.

Piena urassaan. Kuva Antti Rönkä

Pari tappia kiiloineen. Kuva: Antti Rönkä

Koska laudat olivat kuivuessaan kupertuneet, höyläilin pahimpia kaarevuuksia vielä tasaisemmaksi. Muutama päivä ulkona turvotti ovea ja tiukensi karoja, tappeja ja pienoja ja tiivisti lautoja toisiaan vasten. Ovesta tuli asiallisen jämäkkä.

Oven ulkopuoli. Tappien rivit erottuvat. Yläreunan loveen tulee vielä lauta tai sianrakkoikkuna. Oikea reuna on saranapuoli.  Kuva: Antti Rönkä

Tuli laudanpala, ei sianrakkoa. Kuva; Antti Rönkä.

Oven sisäpuoli. Kuva: Antti Rönkä.

Käytin puutyöpiirin oikohöylää ja pöytäsirkkeliä perustyöstöön. Pienaurien viistot reunat sahasin silmämääräisesti sopivan näköiseen kulmaan ns. monitoimityökalulla. Käsityökaluista kulutin talttoja, höylää, japsisahaa (vetävällä liikkeellä sahaavaa) ja puukkoa.

Lopuksi sahaan oven lopullisen levyiseksi ja korkuiseksi. Puolitoista metriä riittää, ei saunan oven tarvitse korkeampi ollakaan.