Päällikkö Pertti Tikkanen kertoo ukkiensa elämästä
Omien ikävuosien lähetessä 60 vuotta
tulee miettineeksi, mitä omasta elämästä on kerrottavaa
jälkipolville. Eipä juuri mitään, on pakko sanoa. Mistähän
sitten johtuu, että ne muutamat oman suvun esi-isien muistelukset
tuntuvat sisältävän paljonkin yleisesti kiinnostavia kohtia?
Ehkäpä omia kokemuksiaan ei vain vielä tunnista myöhempiä polvia
kiinnostaviksi. Kukaties kokemukset ja kuvaukset 1980-luvun
tietotekniikasta muuttuvat jälkipolvien antiikiksi.
Muutama vuosi sitten kävin läpi ja
kirjoitin puhtaaksi isäni ukin Juho Räisäsen 1930-luvulla
kirjoittamia vihkosia. Toisena lähteenä käytän siskoni ihan
muutama viikko sitten puhtaaksi kirjoittamia oman ukkini eli isäni
isän Eero Tikkasen kirjoituksia, jotka on kirjoitettu arviolta
1960-luvulla. Juho Räisäsen tytär oli siis ukkini puoliso, joten
herrat edustavat näin ollen kahta peräkkäistä sukupolvea. Olen
tähän poiminut ja kommentoinut näistä kirjoituksista mielestäni
yleisemminkin kiinnostavia ajan ja tapojen kuvauksia.
 |
| Isäni ukki Juho Räisänen nuorna miesnä, vuosisatojen vaihtumisen tienoilla, yli 120 vuotta sitten. |
Mutta ensin lyhyt taustoitus. Juho
Räisänen syntyi 1872 Pielaveden pohjoisosassa, Laukkalan kylässä,
talonpoikaiseen perheeseen. Sen verran kaukaisesta ajasta on kysymys,
että Juho mm. muistaa piioille ja rengeille maksetun palkkaa
luonnontuotteilla, kun rahatalous ei vielä ollut kovin kehittynyttä.
Juhon elämäntarina ihan lyhyesti oli sellainen, että opittuaan
itsenäisesti lukemaan jo aivan nuorena, hänet pantiin kouluun, mikä
silloin oli poikkeuksellista. Myöhemmin hänet hyväksyttiin
Joroisten kansanopiston kautta Jyväskylään opettajaseminaariin,
toisena yli sadasta hakijasta. Kypsymättömän ja nuorella iällä
isättömäksi jääneen pojan koulutie Jyväskylässä katkesi
kuitenkin ensimmäiseen puolen vuoden koeaikaan. Juho ei kuitenkaan
tästä lannistunut vaan lähti pyrkimään Sortavalan
opettajaseminaariin, johon pääsikin ja josta valmistui opettajaksi.
Matka Jyväskylästä Sortavalaan tosin kesti 1,5 vuotta,
hiihtämällä, kävellen ja töitä tehden. Juho ehti siis opiskella
kahden nykyisen yliopiston, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopiston
edeltäjäoppilaitoksissa (rajan väärälle puolen sodan jälkeen
jääneen Sortavalan seminaarihan siirrettiin myöhemmin Joensuuhun,
missä siitä monien vaiheiden kautta tuli aikanaan osa Itä-Suomen
yliopistoa)! Valmistumisensa jälkeen muutaman opettajansijaisuuden
hoidettuaan Juho sai opettajan paikan Lapinlahden Nerkoon kylältä
vuonna 1901 ja tapasi Iisalmen laivarannassa erään Olga
Ruotsalaisen, jonka kanssa sitten perustivat yhteisen ruokakunnan.
Lapsia siunaantui, yhtenä Elvi-tyttö, josta sittemmin tuli toisen
muistelijan, ukkini Eero Tikkasen puoliso. Eero-ukin muistelmavihkot
loppuvatkin sopivasti mainintaan,
. . . että
tapasin äidin (Elvin) ja tiet yhtyivät, vaikka eivät ehkä
kaikkien mielestä sääntöjen mukaisesti, mutta eipä se silloin
meitä huolettanut. Ja kaiken kukkuraksi se on mennyt hyvin, mutta
sehän on jo eri juttu.
