Aitta kuntoon kesäksi

Touko-kesäkuun vaihteessa olin kolmatta viikkoa kunnostamassa vanhaa aittaa Paavolassa Luohuanjokivarressa. Aitta: n.  4,8 x 4,4 m, noin 4-5 tuuman kirveellä pelkatut hirret, hirsiä ei tapitettu, loiva lohenpyrstösalvain, siirretty nykyiselle paikalleen...

 

Huhtikuussa 

... perustuksena betonilaatta, laatan alla savimaa, laatta kallistunut ja reunamilta halkeillut, laatan päällä lappeellaan olevien kakkosnelosten tms. päällä oleva lautalattia, laudat taipuneet laatan vajotessa...

... kolmen seinän alin hirsi osittain/täysin laho ja kuoriaisten ja hevosmuurahaisten syömä...

... pahiten hajonnut oli oviseinä, jonka alin hirsi oli paitsi täyslaho, kolmiosainen; joka seinältä oli uudelleen pystytyksen yhteydessä jätetty ainakin yksi alin hirsi pois...

Toimet:

Lattian purku. Laudat olivat hyväkuntoiset, vaikkakin kuperat. Isäntä posti naulat ja pinosi laudat oikenemaan; lopuksi ne päätyivät takaisin lattiaan.

Panin kolmelle seinälle väliaikaiset följarit parrunpätkistä ja kakkosnelosista. Nostin aittaa hitusen kerrallaan pullotunkeilla, jotta saisin korvattavan/korjattavan hirren pois seinän alta. Alla on kuva yhden hirren korjauksesta. Hirren ulkopinnan alaosa oli laho; poistin lahon ja panin lankusta paikan, vähän kuin hampaanpaikkausperiaaatteella. Kiinnitin paikkopalan proosallisesti täkkipulteilla.

Vastakkaisen seinän alin hirsi oli muinoin korjattu joten kuten samalla periaatteella kuin yllämainittu, mutta se oli vaihdettava uuteen. Kuvassa näkyy lahoa uuden hirren päällä; siihen kilkuttelin paikkopalan saman seinän entisen alahirren yli jääneestä palasesta.

Asensin tippalistan ohjaamaan vedet katolta sadevesikouruun. Pääsyy oviseinän alahirren lahoamiseen oli veden ehkä vuosikymmeniä jatkunut veden valuminen räystään ja kourun välistä oviseinän eteen.

Oviseinän alahirren vaihtoon pyysin kaveriksi ylimestari Sakari Hankosen, jonka kanssa ollaan tehty yhdessä ennenkin (saunamökki  tuulimyllyaitta, paanuaihiot, hirsihuvila). Kuvassa alla on oviseinän alahirsi piiluttavana pukkien päällä sopivalla korkeudella. 

Oviseinälle panimme pysyvät följarit tukemaan tapittamatonta oviseinää. Ulkoseinällä följari on 100x100 mm parrua, sisäseinällä kakkosvitosta. Följarit kiinnitimme seinän läpi toisiinsa kierretangolla.

Tässä välissä kävin tyttären kanssa tohtoripromootiossa.

Isi ja Nelli

Tilaaja halusi aittaan valoa lisää. Sahasin seinään reiän nätille neliruutuiselle pokalle ja asensin vuorilaudat ym.  Ikkunan kahden puolen pantiin lyhyet följarit. 

Sisäpuolen vuorilaudoiksi panin samanlaista harmaata lautaa kuin mitä toisessa ikkunassa on:

Lattian runko vaaterissa kallellaan olevan laatan päällä. Elää sitten mitä elää, laatan mukana. Niskojen korotuspalikat kattohuopakaistaleen päällä, alapäät tervattuna. Seiniä kiertää hiiriverkko, joka kiilattu tiiviisti paikoilleen kivillä.

Alkuperäiset lattialaudat:

Lopuksi ovenpielet selluvillalla, pellavanauhalla ja ilmansulkupaperilla sääskenpitäviksi sekä tuommoinen porrastaso oven eteen.

Näin kodikasta tuli!

Aitta entistä ryhdikkäämpänä:

Mukava työmaan sijainti, rehevä ja luonnontilaisehko jokivarsi, lintuja kosolti, sääskiä muutama vasta viimeisenä päivänä. 

Kiitos paikan isännälle, joka autteli monessa vaiheessa ja jonka mökissä sain majailla, Piipposen Petrille opastuksesta ja Sakari Hankoselle kengitysavusta.

*****

Pappilan aitta, muraali, tacoja ja uusi kirja.

Hailuodon vanhan pappilan vielä vanhempi (v:lta 1712) oleva kuono(otsa-)aitta sai kosolti jatkoaikaa.

Nostin aitan irti maasta ja oikaisin sitä hieman (mistä juttua täällä).

Sään syömän takaseinän koloja ja vesitaskuja veistin kirveellä auki, jotta sade- ja sulavedet valuvat pois. Pahimmat kolot peitin listoilla. Työn mittaan uusin  myös hävinneet tai kehnot kotelot hirrenpäitä suojaamaan.

Paikkailtua seinää ja koteloituja hirrenpäitä

Etuseinän ulkonevan kuono-osan ja eteläseinän sään haristamat hirret peitin haapatuppilautalomalaudoituksella. Alla  on kuvia tästä vaiheesta.

Lomalaudoitusta sään syömän seinän suojaksi

Lomalaudoitus tekeillä

300-vuotiaan aitan kunnostusta

Parin-kolmen viikon homma tässä kesän korvalla alkoi toukokuun viimeisellä viikolla: vanhan aitan kohennus Hailuodon vanhan pappilan pihapiirissä. Samassa paikassahan kengitin ja muutenkin kunnostin sauna-autotalli-kanala -piharakennusta ja päärakennustakin viime kesänä (mistä on kertomusta täällä). Nyt työn alla oleva aitta on seinässä olevan vuosiluvun 1712 perusteella vanhin kohde, minkä kimpussa olen työskennellyt. Edellinen ennätys oli Jaalalainen pirtti vuodelta 1772.

Aitta. Työtä suunnitellaan.

Kolmesataavuotiaaksi rakennukseksi aitta on oikeastaan hyvässä kunnossa. Katto on pidetty tiiviinä; nyt siinä on kolmiorimahuopa pärekaton päällä. Pärekatossa näkyy muutama vanha reikä, mutta vesivahinkoja ei ole. Etu- ja takaseinä sekä etelänpuoleinen sivuseinä (ylläolevassa kuvassa näkyvä) ovat auringon haristamat. Etenkin takaseinässä on myös rakoihin kertyneen veden syömää koloa. Alimmat hirret ovat kutakuinkin kovat, yhdessä kohdin on hirren päässä hieman maakosketuksesta aiheutunutta lahoa. Nurkkien alla on luonnonkiveä. Alakerran lattia on suolaveden kyllästämä, mikä kertoo aitan käytöstä kalan säilönnässä. Hirrenpäiden suojalaudoista osa on hävinnyt. Punamultaa erottuu etuseinän lipan alla.

Auringolta suojassa ollutta ja hyvin säilynyttä pohjoisseinää. Oikeanpuoleiset nurkkakivet ovat hieman painuneet.

Haristunutta ja veden syömää takaseinää, jota on ammoin paikkailtu.

Punamullan jäämiä on suojaisimmassa paikassa.

Pappilan väen ja Pohjois-Pohjanmaan korjausrakentamiskeskuksen korjausarkkitehdin näkemysten perusteella päädyttiin tähän: aittaa nostetaan ja oikaistaan, etu- ja toinen sivuseinä peitetään haapatuppilaudoilla, takaseinän vesihyllyjä veistetään auki ja/tai paikataan sekä pannaan uusi kolmiorimahuopakate.

Tunkkasin aittaa varovasti muutaman sentin kerrallaan aina nurkkaa vaihtaen. Aitta seisoo melko pehmoisella maalla, ja tunkin alla oleva maa painui vaaksan-kahden verran ennen kuin tunkki alkoi vastaamaan ja nosto onnistua. Parrunpätkää maata vasten, 12 tonnin tunkki päälle, rautaläpykkä tunkin ja hirren väliin ja ylöspäin! Joka noston jälkeen kasasin välikaista tukea hirren ja maan väliin hirren- ja lankunpätkistä ja otin sitten tunkin pois.

Työpaikka.

Siinä se alkaa olla. Korotukseen tarvittavat nurkkakivet löytyivät aitan liepeiltä maasta, osa saatiin lähistöllä taannoin palaneesta talosta. "Hirsisokkelin" alimpien hirsien lohenpyrstösalvaimet olivat melko loivat. Tuin niitä aittaa nostaessani kuormaliinalla, jotta hirret eivät olisi vallan luiskahtaneet sijoiltaan. Nyt on aitta irti maasta ja oikaistu.

Aitta uusilla nurkkakivillä.

Valkkasin haapalautavarastosta seinälaudat:

Haapatuppilautaa.

Tellingit takaseinän paikkausta varten:

Tellingit.

Ja perinnerakentamispinna 126: muuttohaukka suhahti matalalla ylitse hirveää kyytiä ja sai rastaat, kuovit sun muut peräänsä.

*****

Vanha varasto Vihannista 3. Lattia, ikkunaa ja loppu lähenee.

Sitten viime rakentaman on varaston pystytys edennyt niin, että sen valmiusaste on noin 99 % ja rakenne-, käyttöönotto ja loppukatselmus on kunnalta tilattu.

Nyt näyttää sisällä tältä. Roinaa on jo alkanut kertyä.

Lattiaan käytin rakennuksen huoneiden välissä olleita seinälautoja ja uutta, samanvahvuista 32x100 lankkua. Täällä Limingan lakeuden pelloilla on kuivilla keleillä melkoiset pölymyrskyt, minkä vuoksi panin lattian alle ilmansulkupahvin estämään hiekan pöllyämisen lattiaan ehkä tulevien rakosten läpi. Samasta syystä pitää seinälautojen hatarimmat rakoset vielä peittää sisäpuolelta listalla. Ikkunat ovat paikoillaan väliaikaisesti muovin suojassa. Rapsutan ja maalaan ne keväällä.

Tämän päätyseinän oven suunnittelin ensin keskelle seinäää, mutta panemalla se toiseen laitaan ei tarvinnut katkaista tuota keskitolppaa. Alkuperäiset seinälaudat eivät riittäneet, joten käytin päätyyn entisiä huopakaton aluslautoja. Niiden pontit olivat melko epämääräiset sikäli kun niitä edes oli, joten rakojen peitoksi panin rimat. Päätykolmioon tullee ikkuna.

Laitan viimeiset kuvat kun on täysin valmista.

***

*

Vanha varasto Vihannista 2. Runko, katto ja seinät.

Varastonsiirron alkuvaiheiden jälkeen menikin puolenkymmentä vuotta ennen seuraavaa siirtoa. Syksyllä 2018: haapojen katkonta, maan pintakerroksen lapiointi pois, betonitolppien ja peruskivien asemointi, persparrujen asennus vaateriin, ristimitan tarkistus, lattianiskojen alustava asennus. Apumiehinä Ari-Pekka Kvist ja Esa Borén. Meininki oli toki tehdä koko homma jo tuolloin, mutta niin kävi, että rakennuksen persparrut talvehtivat vanhojen kattopeltien suojassa syyskesään 2019.

Juuri tätä pidemmälle ei rakennus edennyt syksyllä 2018. 

Loppukesällä 2019 homma jatkui vaaterin tarkistuksella - hieman joutui lisäämään palikkaa muutaman tolpan päälle maan annettua periksi talven aikana. Ensimmäkseksi pystytolpat vinotukien avulla paikoilleen.

Seuraavaksi yläsidepuut tolppien nokkaan. Seuraavassa kuvassa kuusimetrinen yläsidepuu on nousemassa sijalleen. Tein lankusta tuommoiset portaat, joita pitkin parru nousi yhdenkin ihmisen voimin "kevyesti". Onneksi Borénin Esa tuli apuun moneksi päiväksi, ja raskaimmat hommat kevenivät ja nopeutuivat kummasti. Samalla työturvallisuuskin kohentui.

Kurkihirreltä räystäälle ulottuvat ruoteiden kannattimet ovat myös sangen järeää tavaraa. Niiden asennusta varten tein kakkosnelosesta telineet kulkusilloin ja suojakaitein. Panen tähän alle useamman kuvan tästä vaiheesta, 

Vanha varasto Vihannista 1. Purku.

Varasto

Tässä ja parissa myöhemmässä jutussa kerron otsikon mukaisesta asiasta, joka minun osaltani alkoi kesällä 2013. Miksi vasta nyt, noin vanhasta asiasta? Koska purettu rakennus on siirretty uuteen paikkaan ja sen kokoaminen alkanut. 2013 olin paikalla, kun restarointikisällikurssin guru Perttusen Ilu sai puhelun kollegaltaan Esko Paloniemeltä, jonka yritys oli urakoimassa Vihannin aseman siirtoa ratatöiden edestä. Aseman pihalla oleva purettava varasto kaipasi uutta omistajaa, ja minullehan se päätyi. 

Rakennuksen hinnaksi sovittiin aluksi kolme pientä Tullamore Dew -viskiputelia. En juuri viitsinyt tingata. Hinta tosin nousi kolmanneksella, kun osa purkujätteestä päätyi asemarakennuksen siirrosta syntyvän jätteen seuraksi jätelavalle.

Asiallinen hinta 52 neliön rakennuksesta.

Rakennus oli (ja on)  kooltaan 5,2 x 10 metriä. Sen runko on pääasiassa viitos- ja kuutosparrutavaraa. Ovia on viisi, kolme yksittäistä ja yksi pariovi. Huoneita on kolme, yksi n. 5,2 x 6 m ja kaksi pienempää. Pieniä ikkunoita kaksi. Maalattia, paitsi pienimmässä huoneessa lankkulattia. Rimahuopakate. Seinät leveää ja tuuman-reilun puolentoista tuuman paksuista ponttilautaa (pystylaudoitus).

Isoimman huoneen seinää, parrurunkoa ja vinotukia.

Ruoteiden kannatinniskat lepäävät kurkihirren ja yläsideparrun varassa. Yllä olevassa kuvassa näkyy jänniä lovia niskoissa. Ne ovat perua tämän rakennuksen edeltäjän ajalta, jolloin katto oli paljon nykyistä jyrkempi. Vastakkaisten lappeiden niskojen välissä on noissa lovissa ollut kitapuu tapeilla kiinnni (tapinreiät näkyvät kuvassa myös). Kattokulmaa loivennettaessa kitapuut on tietysti poistettu,  uusia kitapuita ei ole asennettu mutta lovet jäivät. Laitan nästä kuvan myöhemmin.  Kuva tästä on alla. Milloin tämä muutos tehtiin, en tiedä.

Purku on aina helppoa. Ensin seinälaudat ja ovet pois, sitten kattohuopa ja ruoteet, sitten vinotuet. Tässä vaiheessa on syytä merkitä keskeiset uudelleenkäytettävät osat yksilöllisesti kirjaimin ja numeroin, jotta palapelin kokoaminen myöhemmin on ylipäätään mahdollista. Myös valokuvia on otettava mieluummin liikaa kuin kitsaasti.

Lisäksi hyvät ja selkeät piirrokset auttavat. Tässä kaksi esimerkkiä hyvistä ja selkeistä piirroksista.

Pappilan saunatuvan remontti lopuillaan

Hailuodon vanhan pappilan sauna-pyykkituvan kohennus  kestikin suunniteltua pidempään - aloitin hommat lumitöillä ja lopetin koiranputkien ja nokkosten katkomisella seinän vierestä -, mutta nyt on osaltani kutakuinkin valmista. Kiitos työtilaisuudesta, Anne-Maria ja Timo!

Kengityksen lisäksi tilaajien suunnitelma oli muuttaa rakennuksen pyykkitupana, autotallina ja viimeksi kanalana palvellut puolikas kesähuoneeksi. Muutos kesähuoneeksi alkoi hiekan (kolmisen kuutiota) lapioinnilla pihalle, jotta saataisiin tilaa rossipohjan alle. Tein myös sokkeliin muutaman tuuletusreiän.

Huoneen takanurkassa tönötti kaksi päällekkäistä betoniputkea, joiden uumenissa on seinän takana olevan saunan veden sulku- ja tyhjennysventtiilit. Tötterön vierestä paljastui hiekasta vanha saunan vesikouru.

Lattian rungon tein kakkoskutosesta. Huonetta kiertävän reunalankun ja seinän väliin panin kaksi kerrosta pellavaeristenauhaa.

Eristeenkannatinlaudat ruuvasin alapuolelta niskoihin.

Ilmansulkupaperin päälle kutterinlastua eristeeksi ja eristeen päälle ilmansulkupaperi lattialautoja vasten.

Uutta seinäpintaa tuli leveästä sahalaudasta. Nurkkaan tuli tuommoinen kannellinen loota, jonka sisällä töröttää nyt betoniputken sijasta 400-millinen tierummun pätkä.

Kanala-kesähuoneen ja saunan porstuan välinen ovi noston ja uusien vuorilautojen laiton jälkeen.

Pyykkituvan etuseinässä oli ollut autotallivaiheessa pariovi. Puolet siitä poistin ja tein hirsiseinän tilalle. Kevytpeitteen  taakse tulee myöhemmin ovi ja muovin tilalle ikkuna. Kun ne ovat materialisoituneet, viimeistellään vielä vuori- ja nurkkalaudat. 

 Pientä viimeistelyä tehdään vielä myöhemmin kesällä. Kertonen siitä sitten. 

****