Hirsirakennus purettu ja siirretty sekä muinaistieteellisiä löytöjä

Rakennus on nyt purettu ja siirretty (työn edelliset vaiheet täällä.). Purkuun meni 27 ihmistyötuntia, siirtoon 4 (2 x traktorikuorman lastaus, kuljetus ja purku), yhteensä 31 h. Ari-Pekka K. oli apuna yhtenä päivänä, Mikko R. siirsi. Kiitos.

Lentävä lauta(nen)

Punamulta on säilynyt säältä suojassa huussin sisällä.

Edellisen siirron ja pystytyksen jälkeen (1953) ei kehikkoja oltu juurikaan tapitettu, vain ovien toisessa pielessä oli tapit. Ne olivat vanhaan malliin lyhyet eiväkä ulottuneet ylemmän hirren läpi, kuten nykyisin ruukataan tehdä. Lisäksi joka nurkka oli lyöty naulalla kiinni, ja muutamassa välissä oli helkutinmoisia rautapiikkejä. Hyvin olivat kehikot silti muotonsa pitäneet, vaikka useimpien nurkkasalvainten päätä oli pätkäisty pois ja peitetty laudoilla.

Hirviä rautapiikki ajaa tapin aseman.

Oven pielissä oli tappeja.

Nämä nurkat eivät olisi ilman naulausta kiinni pysyneetkään, koska hirsien päät oli katkottu. 

Päreiden päälle oli 1970-luvun alkupuolella pantu perinteiseen tyyliin apulantasaäkkejä ja niiden päälle kolmiorimahuopa.

Perinteinen kattorakenne: päre - apulantasakit - kolmiorimahuopa.

Mökin rakennuskertomus II - lattian mallailua

Lattialankut, jotka loppukesällä hommasimme Ylitorniolta ja siistimme, ovat päätymäisillään lattiaan. Väliaikaisesti kylläkin vielä, koska itse mökki on vielä muutaman sadan kilometrin päässä lopullisesta sijoituspaikastaan.

Tein väliaikaiset niskat samoille paikoille, joille lopulliset niskat aikanaan tulevat. Ensin siistimme (ite ja Nelli) lankkujen toisen pään. Osa lankuista oli purettaessa katkaistu vinoon, osassa oli muinaista lahoa lyhyeltä matkalta. Vain yksi lankku oli kokopitkä, seinästä seinään, joten suurimman osan lattiasta joutuu kokoilemaan paloista. Ensin ladoimme lankkuja noin 2/3 lattian leveydeltä niskoille ja piirsin niihin niskan keskivaiheille osuvan katkaisuviivan ja sahasin lankut poikki. Tämän jälkeen tasasin jatkopalojen päät ja sahasin ne oikean mittaisiksi. Lopuksi loput lattiasta koottiin samoin (muutama jatkopala jäi ensi kertaan). Jatkoksen paikkaa valitessamme otimme huomioon tulevan hellan/kamiinan: ei jatkosta sen alle (vaan lieneekö tällä oikeasti merkitystä, tuskin).

Lattianasennusta. Huomaa erikoinen ikkuna ja piilutun hirren kirkkaus. Nelli otti kuvan.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ikkuna-aukko nykyisellään. Oudohkon ratkaisun synty on seuraavanlainen. Aluksi meinasin tehdä lopullisen levyiset ja korkuiset ikkuna-aukot ja panna niihin väliaikaiset karapuut, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Kun seinähirret  ylittävät ikkuna-aukon, ei ole pientäkään seinän pullistelun riskiä rakentamisen tässä vaiheessa.  Hirsien isot välit tulivat siitä, kun veistin niiden alapinnasta puuta pois, jottei tarvinnut tehdä aikaa vievempää varausta myöhemmin joka tapauksessa poistettaviin hirren osiin. Voi tämän näköjään näinkin tehdä.

Sisäpuolta en ole vielä piilunnut, koska hirsiin tulee helposti kolhuja ja rantuja purussa ja siirrossa. Piiluan ne vasta kehikkoa koottaessa. Kokeilin kumminkin piilua yläkuvassa vasemmalla alhaalla näkyvään kohtaan - näin kirkas tulee seinästä!

Nelli työssä. Miinus 15 kelviniä ja kauhia viima.

Kamera hyytyi, joten kuvat ovat tässä.

Lattialankkujen kierrätystä

Muutama viikko sitten haimme, minä ja Esa B. (mihin joutuisinkaan ilman työlle ahneita kavereita!) kuorman vanhoja lattialankkuja Ylitorniolta. Lankut olivat olleet reilut sata vuotta hirsitalon lattiassa; nyt ne saivat väistyä uuden lattian tieltä ("narina loppui", sanoi talon omistaja). Osa lankuista oli tasaleveitä-, -pitkiä ja -vahvoja (45mm), loput - varmaankin vanhemmat - erilevyisiä ja kapenevia. Levein oli peräti 32-senttinen leveimmästä kohdasta! Paksuus vaihteli. Niskojen kohdalta ne oli kirveellä ohennettu kuusisenttisistä noin nelisenttisiksi. Ne oli myös katkaistu alkuperäisestä 575 sentin mitasta kahtia. Lankut oli tapitettu toisiinsa, eikä niitä oltu naulattu niskoihin.

Lankut tulevat saunamökin tupaan. Lankkujen vaihteleva paksuus on kenkku piirre uusille niskoille niitä asetettaessa. Mukavampaa olisi, että lankut ovat tasavahvoja. Kokeilin ohentaa yhtä piiluamalla. Kävihän se niinkin, mutta totesin homman turhan suureksi. Sainpa kuitenkin vasullisen kuivia ja erittäin tervaisia sytykkeitä. 

Jos keinot eivät tepsi, otetaan konstit käyttöön. Sahasin koe-erän lankkuja tuommoisella värkillä, jossa mopedin kokoisen moottorisahan laippa ja kapea halkaisuketju kulkevat sahattavan objektin halki:

Tuossa on lankku ennen alapuolen oikaisua:

ja tuossa sen jälkeen:

 

Toimi hemmetin hyvin. Sahasin lankut noin 45-millisiksi. Aikaisempien ohennusten kohdilta paksuudeksi jäi se 4 senttiä, mutta jos ne sattuvat uudessa lattiassa niskojen kohdalle, pannaan päreliistake väliin jos tarvii.

Seuraavaksi oion loput lankut ja mallaan ne tuleville paikoilleen väliaikaisille niskoille.

Ja puolukkaa on kankaalla kuin kankaalla
.