Vanha varasto Vihannista 2. Runko, katto ja seinät.

Varastonsiirron alkuvaiheiden jälkeen menikin puolenkymmentä vuotta ennen seuraavaa siirtoa. Syksyllä 2018: haapojen katkonta, maan pintakerroksen lapiointi pois, betonitolppien ja peruskivien asemointi, persparrujen asennus vaateriin, ristimitan tarkistus, lattianiskojen alustava asennus. Apumiehinä Ari-Pekka Kvist ja Esa Borén. Meininki oli toki tehdä koko homma jo tuolloin, mutta niin kävi, että rakennuksen persparrut talvehtivat vanhojen kattopeltien suojassa syyskesään 2019.

Juuri tätä pidemmälle ei rakennus edennyt syksyllä 2018. 

Loppukesällä 2019 homma jatkui vaaterin tarkistuksella - hieman joutui lisäämään palikkaa muutaman tolpan päälle maan annettua periksi talven aikana. Ensimmäkseksi pystytolpat vinotukien avulla paikoilleen.

Seuraavaksi yläsidepuut tolppien nokkaan. Seuraavassa kuvassa kuusimetrinen yläsidepuu on nousemassa sijalleen. Tein lankusta tuommoiset portaat, joita pitkin parru nousi yhdenkin ihmisen voimin "kevyesti". Onneksi Borénin Esa tuli apuun moneksi päiväksi, ja raskaimmat hommat kevenivät ja nopeutuivat kummasti. Samalla työturvallisuuskin kohentui.

Kurkihirreltä räystäälle ulottuvat ruoteiden kannattimet ovat myös sangen järeää tavaraa. Niiden asennusta varten tein kakkosnelosesta telineet kulkusilloin ja suojakaitein. Panen tähän alle useamman kuvan tästä vaiheesta, 

Loppukevään ja alkukesän hupia: saunan korjausta ja sininärhi

Kuvia nyt lähinnä. Savusaunan palaneen turpaskaton korjausta muutama viikko. Vanhojen turppaiden ja lämpöeristeiden poisto, välikattoa uusiksi, uudet palo- ja lämpöeristeet, uuden turpaskaton pohjustus tukevilla mäntypelkoilla ja kattohuovalla.

Sääsket tulivat toukokuuun viimeisellä viikolla, minkä vuoksi päässä on pipo ja Kansan Uutisten tilaajalahjakassista tehty sääskenestolipare.

Ja Yli-Iin Tannilassa on kesäkuun alun asustellut suurharvinaisuus sininärhi, etelän ihme. Eipä ole aikaisemmin tullut vastaan. Bongattu, mutta olipa komia!

Sininärhi Coracias garrulus. Kuva Esa Hohtolan.

Vesikattoa! Sarvikuonokas!

Tässäpä kuvia mennä viikolta hirsihuvilan pystytyksestä. Yksi etappi saavutettiin torstaina, kun vesikaton ruodelaudoitus (raakaponttilautaa) valmistui ja asensimme sen päälle alushuovan. Katto pitää nyt vettä, eikä enää tarvitse ruuvailla epämääräisiä peltejä sadesuojiksi.

Päätykolmiot ennen...

... ja jälkeen.

Päätykolmio.

Koneet nopeuttavat monia työvaiheita.

Vesikattoa tukevat niskat asensimme myös. Niskat upotimme taskertahirsiin ja kurkihirteen tekemiimme koloihin. Päätykolmiot ovat hirrestä ja siis painuvat hieman ajan myötä. Jos niskat olisi tässä vaiheessa kiinnitetty kiinteästi vaikkapa naulaamalla tasakertahirsiin (sivuseinien ylimpiin hirsiin), painumisen seurauksena niskat työntäisivät tasakertahirsiä ulospäin ja kääntäsivät niitä vinoon. Jotta näin ei kävisi, niskat kiinnitettiin sivuseiniin liukuraudoilla, jotka saalivat niskojen liikkeen ulospäin

Vesikaton niskat.

Liukurauta sallii niskojen liikken ulospäin, kun päätykolmiot painuvat.

Päätyräystäätkin tarvitsevat tukea. Koska tässä rakennuksessa ei ole kurkihirren suuntaisia vuoliaisia ulottumassa päätyseinien ulkopuolelle tukemaan päätyräystästä, teimme erillisiä tukipalikoita myöhemmin ladottavien harjalta sivuseinille juoksevien päätyräystäslautojen tueksi. Ne mataloitettiin nikojen väliseltä osalta, jottei eristeiden päällinen tuuletusväli kokonaan tukkeudu. Räystään alla niiden korkeus on sama kuin niskojen eli 15 senttiä. Päätykolmion painumisen (joitain senttejä) otimme tässäkin huomioon. Kun pääty painuu, niskoihin kiinnitettyjen, päätyseinästä ulos työntyvien päiden on myös päästävä liikkumaan vapaasti kohti sivuseiniä. Tämän vuoksi päätykolmion yläreunaan tekemämme kolot ovat päiden sivuseinien puolelta pari senttiä väljät. Vaan eipä tämä noista kuvista näy...

Päätyräystästä tukevia rakenteita.

Päätyräystään tukia.

Niskojen päälle tuli raakapontti ja sen päälle alushuopa. Nyt alkaa näyttää jo joltain! Alushuovan päälle tulee vielä kolmiorimakate.

Alushuopa.

Lisäksi valmistelimme vanhan savusaunan purkua, siirtoa ja restaurointia sekä veistimme hirsiä saunan uutta pukutilaa varten. Saunassa on vilkasta hyönteiselämää, ehkä enemmänkin kuin miltä aluksi näytti (ei ole kyllä ensimmäinen kerta kun vaurioarvio muuttuu tarkemmassa syynissä...).. Hirsijumista voit lukea lisää tästä perunakuoppajutusta.

Hirsijumi jättää jälkeensä tämmöisiä purujälkiä. Samaa jauhoa on lisää hirren sisällä.

Uuden majoituskämpän pihamaalla tallusteli sarvikuonokas (Oryctes nasicornis), komea, iso (jopa reilun neljän sentin mittaiseksi kasvava) kovakuoriainen. Koiraspuolella sarvikuonokkaalla on etukilven päällä sarvi. Tämä lienee ensimmäinen havainto Hailuodosta. 

Hirsirakennus purettu ja siirretty sekä muinaistieteellisiä löytöjä

Rakennus on nyt purettu ja siirretty (työn edelliset vaiheet täällä.). Purkuun meni 27 ihmistyötuntia, siirtoon 4 (2 x traktorikuorman lastaus, kuljetus ja purku), yhteensä 31 h. Ari-Pekka K. oli apuna yhtenä päivänä, Mikko R. siirsi. Kiitos.

Lentävä lauta(nen)

Punamulta on säilynyt säältä suojassa huussin sisällä.

Edellisen siirron ja pystytyksen jälkeen (1953) ei kehikkoja oltu juurikaan tapitettu, vain ovien toisessa pielessä oli tapit. Ne olivat vanhaan malliin lyhyet eiväkä ulottuneet ylemmän hirren läpi, kuten nykyisin ruukataan tehdä. Lisäksi joka nurkka oli lyöty naulalla kiinni, ja muutamassa välissä oli helkutinmoisia rautapiikkejä. Hyvin olivat kehikot silti muotonsa pitäneet, vaikka useimpien nurkkasalvainten päätä oli pätkäisty pois ja peitetty laudoilla.

Hirviä rautapiikki ajaa tapin aseman.

Oven pielissä oli tappeja.

Nämä nurkat eivät olisi ilman naulausta kiinni pysyneetkään, koska hirsien päät oli katkottu. 

Päreiden päälle oli 1970-luvun alkupuolella pantu perinteiseen tyyliin apulantasaäkkejä ja niiden päälle kolmiorimahuopa.

Perinteinen kattorakenne: päre - apulantasakit - kolmiorimahuopa.

Mökki lämpiää!

Kuukauden mittaan on saunamökkiin materialisoitunut lämmitin ja hormi.
Kamiinan esilämmitys kannattaa tehdä pihalla, koska ensimmäsessä kuumennuksessa varastorasvat palavat pois ja katku ei tule huoneeseen.

Ilmasto lämpenee, kun sitä lämmitää kamiinalla.

Mökissä kamiina on melko keskellä seinää, jolloin hormi tulee lähelle harjaa.  Palosuojalevynä on tässä millinen pelti - maksoi alun toista kymppiä peltiliikkeessä. Palomääräysten mukaan sen on oltava vähintään kolme senttiä irti seinästä. Tällainen yksinkertainen palosuojaus lyhentää kaminan varoetäisyyttä palavasta aineesta (siis hirsiseinästä) puoleen eli 25 senttiin.

On kyllä kodikasta

Oma lukunsa oli kamiinan liittäminen hormiin. Kamiinasta nouseva lyhyt putkenpätkä oli läpimitaltaan pari senttä hormia pienempi. Tarvitaan siis sovite, laajennusosa. Sen yläpää kyllä sopi siihen yhdyshormiin tms. (lyhyt putkenpala), joka liittää sovitteen hormiin, mutta sovitteen alapää oli samanläpimittainen kuin kamiinasta lähtevä tötsä. Viimeksimainitut kaksi osaa piti liittää toisiinsa niiden ulkopuolelle tulevalla holkilla. Mainittakoon, että ensi yrittämällä ei mukana ollut sovitetta eikä holkkia, ja sovitteen haun jälkeen puuttui vielä mainittu holkki. Sellaista ei ollut valmiina, joten seuravalla reissulla maalikyliin holkki piti katkaista äskenmainitusta yhdyshormista rälläkällä. Lopulta hormin alimman jakson sai tukevasti kiinni kamiinaan. Sovitteen lisääminen hormin ja kamiinan väliin taas nosti hormin alapäätä 8 senttiä, jolloin hormipaketissa mukana ollut kamiinan päälle tuleva suojapanta jäi liian matalaksi. Hormifirman mies toi sitten mittojen mukaan tehdyn pannan; konsa menen mökille taas, vien pannan mukanani ja panen paikoilleen. Lisään kuvaa tästä myöhemmin.

Vaikka kamiina ja hormi ovat samanmerkkisiä, firma X tekee hormit kamiinafirmalle alihankintana, ja yhteensopivuusongelmia siis on. Onneksi hormimiehelle saa soittaa hormiasioissa myös iltaisin ja viikonloppuisin, mistä kiitos...

Hormin on syytä läpäistä sekä väli- että vesikatto, muuten tulee savupirtti.

Hormin on oltava pystysuora. Kuvassa alla on hormi tuettu väliaikaisesti oikeaan asentoon. Huomaa turvaetäisyysvaatimusten mukainen aukko välikatossa.

Välikaton päällä näytti tältä läpivientilaipan, teippien ja ilmansulkupahvin asennuksen jälkeen:

Välikaton läpiviennin eristys.

Ruoteiden alapinnalla läpivientilaippa tukee hormia vesikattoa vasten.

Välikattolautojen päälle eristeiden alle laiton ilmansulkupahvin. Tiivistin sen seiniä vasten huopakatonteosta yli jääneillä kolmiorinanpätkillä.

Ilmansulupahvi tiiviisti seiniä vasten.

Koska hormi menee välikatolla eristekerroksen läpi, se on eristettävä hyvin. Ohjeet tulivat hormin mukana.

Läpiviennin eristys palovillan ja peltitötterön avulla.

Välikatolle panin eristeeksi kuivaa kutterilastua, jota myydään elukoiden kuivikkeeksi. Yhdestä 20-kiloistesta paalista tulee parisataa litraa purua, joten 20 senttiä paksuun eristekerrokseen tarvitaan noin 14 paalia. Maksaa noin satasen yhteensä; halpaa on.

... ja eristeeksi.

Kutterinlastu on perinteinen eriste. Tuossa kuvassa valoa tunkee vintille tasakerran päältä. Raot on tukittava, muuten tuuli ja oravat tulevat välikatolle.

Tasakerran päällä olevat aukot on tässä tukittu oravalaudoilla:

Ensimmäiset tuprahdukset.

Vesikaton läpimenon tiivistyksistä lisään kuvia myöhemmin.

Tämmöisiin maisemiin:

Saunamökki harjassa, tapitusta ja juhlintaa

Saunamökin tupapuoli kohosi harjaan jo aikaisemmin; nyt on saunankin kurkihirsi paikoillaan. Aluksi kumminkin muutama kuva hirsirakentamisesta ylipäätään, tapinreikien kairauksesta, pellavariveen asennuksesta ja tapituksesta.

Lihasvoima jyllää. Vintilä ja sepän muinoin tekemä hirsikaira, jossa vetävä kärkiruuvi, on mainio kalu tapinreikien tekoon. Noin 60-80 kierrosta, ja reikä ulottuu päällimmäisen hirren läpi noin puoliväliin alempaa. Pari kierrosta takaisinpäin, kaira ylös ja hirsi myös. Sitten purut pois alemman hirren kolosta.

Tähän rakennukseen kairasin kolme reikää per hirsi, yhdet lähelle nurkkia ja yhden keskivaiheille. Kun salvos kohoaa, uudet reiät kairataan aina noin vaaksan verran sivuun alemmista.

Sivelin puutervaa hirren selkään. Haisee tervalta eli hyvältä ja pitää eristeen paikoillaan ennen seuraavan hirren laittoa vaikka tuulisi kuinka.

Eristeeseen leikkasin taltalla aukot tapinreikien kohdille.

Hirsi pannaan paikoilleen. Tapit ovat pari senttiä lyhyemmät kuin mitä niiden reiät ovat. Tapit lyödään melkein reiän pohjaan ja niiden yläpää hieman sisään. Näin tapit eivät missään tapauksessa ala kantaa hirsien painuessa.

 

Tapit saa paukuttaa voimalla sisään. Nuija auttaa tässä.