Vieraskynä: Ajomiehenkytky, mainio solmu lastin sitomiseen, ja muita tarpeellisia solmuja

Perunakuopan Vieraskynä-sarjaa jatkaa solmu- ja kanoottimies Pertti Tikkanen.

Ylvis-duo eli Ylvisåkerin veljekset ovat kuulemma tunnetuimmat norjalaiset tätä nykyä. He vetävät suosittua TV-showta ja ovat tehneet hervottomat videot muuan muassa ketun ääntelystä (ding-ding-ding . . . ) ja jogurtista. Videot on helposti löydettävissä YouTubesta.

Tietääkseni Ylviksien video ajomiehenkytkystä (tai rekkakuskinsorkasta, engl. trucker’s hitch) on ainoa solmuaiheinen musiikkivideo (video myös jutun lopussa). Sen päähenkilö purkaa turhautumistaan, kun ajomiehenkytky ei oikein suju, vaikka pitkä lista muita kyllä onnistuu. Solmiamistapa selviää lopulta ja käy ilmi videolta ylittämättömän havainnollisesti.

Oikeasti ajomiehenkytky on ihan yksinkertainen, ja päätinpä minäkin kokeilla sitä. Kuvassa alla on terassihuonekalut kasattu ajomiehenkytkyllä talveksi pressun alle.

Ajomiehenkytky tosikäytössä. Kuva: Pertti Tikkanen.

Ajomiehenkytky on esimerkki solmuista, jotka purkautuvat, jos köyden jännitys lakkaa. Muitakin tällaisia on, vaikkapa vahingoittuneen köyden lyhennyssolmuna toimiva trumpettisolmu (engl. sheepshank), joka on yksi partiolaisten nopeuskilpailuun kuuluvista solmuista. Pelkkien mutkien korvaaminen siansorkilla (clove hitch) tekee trumpettisolmusta pysyvän. Myös köyden keskelle (engl. in the bight) tehtävissä olevalla näppärällä alppiperhosella (tai vuoriperhonen, engl. alpine butterfly) voidaan köyden vahingoittunut kohta ohittaa sovittamalla se alppiperhosen silmukkaan.

Seuraavassa kuvasarjassa on löyden vahingoittunut kohta merkitty x:llä ja katkeama korjattu trumpettisolmulla.

Näin tehdään trumpettisolmu. Kuva: Pertti Tikkanen.

Ajomiehenkytky on kiinnitysliinojen ja lukkoremmien aikakaudella kutakuinkin katoavaa kansanperinnettä. Muitakin mainioita mutta käytöstä poistuneita solmuja esimerkiksi muulin tai kapteenin rouvan nostamiseksi laivaan ovat vaikkapa ABOK (The Ashley Book of Knots) solmut n:o. 2189 ja 2192. Tiedä vaikka joskus tulisivat tarpeeseen! Peräkärryn lastin sitomisessa voisi timanttikytkystä olla iloa vieläkin (ABOK 416, sidottuna muulin selässä olevaan lastiin). Toinen hyvä perinnesolmujen lähde on Svenssonin Handbok i sjömansarbete vuodelta 1940, joka on käännetty suomeksi 1977 nimellä Veneilijän köydet ja solmut. Tähän olen ottanut mukaan (melko) symmetrisen telinekytkyn (ABOK 200, Svensson s. 74) teko-ohjeen. Tämä solmu saattoi olla käytössä Bergenin satamassa 1980-luvun lopulla kuvatulla neuvostoliitolaisella laivalla (ks. alin kuva).

Telinekytkyn solmimisen vaiheet. Kuva: Pertti Tikkanen

Neuvostomatruusi maalaushommissa puosuntuolilla, jonka teossa on ehkä käytetty
symmetristä telinekytkyä. Kuva: Pertti Tikkanen.

Kummankaan yllämainitun kirjan hienoja piirroksia en  tekijänoikeussyistä rohkene kopioida tähän . Molemmissa kirjoissa on muuten elävästi kuvattu köysitöiden kokonaisuus nimeltään sydentäminen tai päällystäminen (ei siis niinkään solmu). Sydentämällä on luonnonkuituköysien aikana suojattu kiinteän takilan köydet tai vaijerit kyylä-nimisellä työkalulla, käyttäen apuna köyttä, tervaa ja puuvillakangasta, teräsvaijerissa lisäksi köyden ja kankaan lisäksi talia ja mönjää. Tämä oli purjelaivassa purjemestarin vastuualuetta. Enpä ole nähnyt kyyliä myytävänä rautakaupoissa, myyjinä kylläkin.


Clifford W. Ashley 1944: The Ashley Book of Knots. Doubleday. New York, New York. USA.
Sam Svensson 2003. Veneilijän köydet ja solmut. WSOY. Helsinki

Vieraskynä: Kameran jalusta liukukitkasolmulla kiinni kanoottiin

Perunakuopan Vieraskynä-sarjaa jatkaa solmu- ja kanoottimies Pertti Tikkanen.

Melontareissuillani alkoi kiinnostaa kuvata koskenlaskusta elävää kuvaa. Tämä mielessäni hankin vuosia sitten kätevänkokoisen, kypärään kiinnitettävän videokameran. Amerikanihme oli sellainen kämmenelle mahtuva, mutta ilman minkäänlaista näyttöä tai tähtäysmahdollisuutta. Niinpä kuvaa tulikin enimmäkseen kanootin pohjasta, taivaasta tai sopivallakin vaakasuuntauksella koskimaisemasta, horisontti vinossa. Muitakin pulmia oli. Meloessa yläkäsi vilahtaa kuvassa joka vedolla, ja välttämätön pään kääntely tekee kuvasta levotonta. Tähän tyytymättömänä olen hyllyttänyt kameran ja koettanut myydä sitä (halvalla lähtee yhä; muissa lajeissa kuin inkkarimelonnassa se voisi toimiakin). 

Mikä neuvoksi? Kun nyt joka tapauksessa pidän mukanani tavallista kameraa, aloin kokeilla kameran ja jalustan asentamista Hullun Joen Tutkimusmatkaajaani, haaveena saada takanäytöllä varustettu kamera tähdättyä kunnolla ennen koskenlaskua. Jalustan kiinnittämiseksi olisi varmaan hienostuneempiakin ratkaisuja (reikien poraaminen kanootin pohjaan ei ole!), mutta solmujen miehenä tartuin tietenkin köyteen ja solmuihin, mistä pääsemmekin itse asiaan eli liukukitkasolmuihin.

Liukukitkasolmuilla tarkoitan kiinteään kohteeseen (paalu, tanko jne.), toiseen köyteen tai silmukan kautta köyteen itseensä tehtyjä solmuja, jotka voivat liukua kohteessaan. Liukumisominaisuus tuo mukanaan lisäedun: solmua liu’uttamalla köysi on säädettävissä kireälle. Tällainen solmu kestää hyvin tangon tai köyden suuntaista, pitkittäistä vetoa, joten kiristetty solmu siis pitää hyvin. Kiinteässä kohteessa liukuminen ei ole suotavaa, eikä aina köyteenkään sidottuna.

Kiinnitin kamerajalustan liukukitkasolmulla, tarkemmin sanottuna vanttisolmulla (rolling hitch, solmu no. 61 Clifford W. Ashleyn mainiossa kirjassa The Ashley Book of Knots, ABOK), solmittuna kiinteän kohteen ympäri tehdyn silmukan jälkeen köyteen itseensä, tuloksena säädettävä silmukka. Raskasta kameraa korkealla jalustan nokassa kannatteleva viritys kesti ilman mitään korjailuja 25 kilometriä melontaa alas Siuruanjokea, koskineen, aallokkoineen ja rannalle vetoineen. Katso vaikka tämä video:

Poistettu 14.3.2017

Seuraavat kuvat selventävät jalustan kiinnitystä kanootin etupenkkiin.

Kuvat 1-4: Kiinnitys jalustaan säätölukon yläpuolelle on sekin vanttisolmu. Penkin ympärillä olevaan silmukkaan tein vanttisolmun vetosolmuversion. Kulkupeli tauolla Siuruanjoen Pikankosken alla, mainion avokallion kupeessa!

Kuva 1 (Pertti Tikkanen)

Kuva 2 (Pertti Tikkanen)

Vieraskynä: Oiva solmu kanootin hinaukseen

Perunakuopan Vieraskynä-sarjan aloittaa solmu- ja kanoottimies Pertti Tikkanen.

Olenpa törmännyt ongelmaan: miten saada köysi haarautumaan kahteen suuntaan esimerkiksi kanootin uittamista tai hinaamista varten. Ainakin kahdenlaisessa tilanteessa tällaista voisi tarvita, kun ei uskalla laskea koskea ja on mahdollisuus uitella kanoottia rannalta käsin koskea alas (miksei myös hinata koskea ylös, sama tilanne). Jos uittaminen ei ole mahdollista – mikä on suomalaisessa VKs-tyypin rantametsässä hyvin tavallista – voi joutua raahaamaan kanootin jostain kauempaa, kuten oheisessa kuvassa, jossa kanootti on eksynyt kauas elementistään kainuulaisen pellon reunaan. 

Kuvan hinaukseen jouduin Ristijärven Hiisijärven reitin Myllyjoen Myllykoskessa, jossa pusikkoiset ja syvät rannat estivät uittelun ja rotkolaakson pystyjen seinien takia jouduin kiertämään aika mutkan (selitys pellon reunalla makaavalle Mad River Explorer 14:lle; huomaa hinausköyden silmukoiden nousu kummallekin sivulle). Sports Trackerin reitti (kuva alla) on sotkuinen (ahdistusta, voimasanoja, maastotiedustelua ja lopulta kovaa kiskomista).

Hinattaessa tai uitettaessa on hyvä saada köyden kiinnitys keskelle alas vesirajaan. Jos nimittäin hinaa kanoottia korkealta, kuten keulassa olevasta kantosangasta, on suuri riski kaataa kanootti virrassa, kun sivuttaisveto kohdistuu ylös eikä alas. Kankaalla tai risukossa raahaamisessa pätee sama homma – raskaastikin lastattu kanootti liukuu paremmin, kun veto nostaa keulaa eikä paina sitä alas.

Mutta miten saada vetoköysi kiinni jonnekin alas kanootin keskilinjaan? Pohjan läpi porattuja renkaita ei tosi meloja voi ajatellakaan, joten ratkaisuksi jää kaksoissilmukan muodostavat solmut. Näitä on solmumiehen pakissa monenlaisia, mutta esittelenpä tässä suosikkini, kolmeosaisen kruunun köyden keskellä (three-part crown in the bight).

Kolmiosainen kruunu köyden keskellä. Vasemmalle lähtevästä köydestä vedetään, oikealle ulottuvat silmukat nousevat kanootin alla olevasta solmusta kanootin kahta puolta sen päälle.

Solmuministeriön nimistövaliokunta ei ole vielä hyväksynyt virallista nimeä, joten paremman puutteessa tällainen käännös saa kelvata. Solmukirjojen Isossa Bibliassa, Clifford W. Ashleyn “Ashley Book of Knots”:ssa  (ABOK) solmun numero on 1097. Hauskasti ja nimestäkin pääteltävänä kyseessä on köyden päätesolmu kruunun (crown) muunnelma. Peruskruunuhan tehdään niin, että kolmisäikeisen köyden kolme säiettä pujotellaan toistensa alle tietyllä tavalla. Nyt puheena olevassa solmussa kolme pujoteltavaa haaraa muodostetaan kahdesta tasamittaisesta silmukasta sekä kolmantena osapuolena köyden päiden muodostamasta kaksikosta. Kuvat selventänevät asian.