Savusauna ja vajan katto

Pitkästä aikaa savusaunassa vuoristomajalla.

Savusauna lämpiää

Savusauna

Pihapiirissä on rankorakenteinen vaja, jota restauroin kisällinäyttöä varten viime vuosikymmenellä. Vajan länsilappeen yläosan vanhan kolmiorimahuopakatteen peitoksi panimme (Esa B. ja minä) käytettyä kattopeltiä. 

Peltiä katon suojaksi

Ja vielä reunalaudat pärekatolle:

Joskus aioin kattaa lappeen päreillä harjaan saakka, mutta kun aikaansaanti on mitä on, pelti siirtää lopullista ratkaisua armeliaasti hamaan tulevaisuuteen. Tämä on myös restaurointipoliittisesti asianmukaista - alla oleva rakenne säilyy ennallaan.

Laajemmin vajan restauroinnin vaiheista voi lukea näistä blogikirjoituksista.

Vajan restaurointi VI: ränni

Koska veden tippuminen räystään laajuudelta seinän viereen ei ole suotavaa (vesi pärskyy seinille ja lahottaa niitä). Mukavan tyyliinsopiva ränni syntyy V:ksi naulatuista neljän tuumaan laudoista ja niiden sisään huopanauloilla naulatusta kattohuopakaistaleesta.

Rännin kannattimiksi riitti tässä tapauksessa muutama parikymmensenttinen kolmioriman pätkä. Kiinnitin ne ensin räystäslautaan, minkä jälkeen ränni naulattiin niihin.

Syöksytorveton ränni kannattaa ulottaa reilusti ulos katon mitoista, jottei vesi tippase seinille. Siinä se nyt on ja toimii.

Vajan restaurointi V: seiniä, ovia, saranoita

Koska vaja oli likimain kauttaaltaan vajonnut maahan, seinälautojen alapäät ja myös ovien alaosat olivat lahonneet. Alla muutama kuva alkutilanteesta.

Päätin sahata lahot osat pois ja korvata ne ehjällä puulla. Käytin etupäässä vanhaa puutavaraa, jotta väriero paikkopalojen ja alkuperäisen seinän välillä jäisi melko vähäiseksi. Uuttakin puuta olisi toki voinut käyttää, siinähän se olisi harmaantunut muutamassa vuodessa. Sahasin siten, että seinälautojen ja paikkopalojen kohtauspinta oli alaspäin vino, jotta seinää pitkin valuva sadevesi ei menisi rakoseen. Liitoskohtiin naulasin seinän sisäpuolelle tueksi kapean laudan, johon liitoksen kahden puolen lyödyt naulat upposivat. Ovet irrotin ja myös saranat, jotka oli lyöty oveen ja seinään osin takonauloilla, osin lankanauloilla.  

Oikaisun ja korjauksen jälkeen näyttää nyt tältä:

Tuossa alla on toinen ovi ennen ja jälkeen korjauksen. Hieno kissanluukku! Myös seinälautojen paikkopaloja siinä näkyy.

... ja toinen ovi ennen: 

 ... ja jälkeen:

Poistin ruosteen saranoista ja takonauloista sitruunahapolla ja teräsvillalla hankaamalla. Sitten kuumensin ne savustuspöntössä ja sivelin pellavaöljyllä, joka nasahti niiden pintan kovaksi, mustaksi kerrokseksi

Ovienkin taaksen panin kapean laudanpalan sarananaulojen tartunnaksi. 

Lautojen alapäiden korjauksissa oli helekutinmoinen homma. Kiitos, Esa B., Pertti T. ja Ari K. avusta!

Vajan restaurointi IV: vajan takainen katos

 Vajan takana on pitkän lappeen alla lisähuone roinan säilytystä varten. Alunperin siinä on ollut lautakatto, ja sen lahottua viimeiset pari vuosikymmentä väliaikaisena katteena vanhaa kattopeltiä.  Alkuperäisistä seinistäkään ei ollut jäljellä mitään. Vajan noston ja oikaisun yhteydessä hajotin katoksen ja rekonstruoin uuden vanhojen valo- ja muistikuvien perusteella.

Seinän rungoksi tuli noin viisi-kuusituumaista parrua. Lisähuoneen katon kannattimet naulasin yläosastaan vajan räystäältä pistäviin vajan katon kannattimiin ja alapäistään seinän runkoon. 

Aluksi tein umpinaisehkon aluslaudoituksen; myöhemmin harvensin sen pärekatteelle sopivaksi.

Katon räystäälle panin yhteinäisen laudoituksen. Päreiden ladonnan aloitin naulaamalla vieri viereen kolmannespituisia päreitä kovera puoli ylöspäin. Niiden päälle, myös vierekkäin, ladoin kahden kolmanneksen mittaisia päreitä nyt kupera puoli ylöspäin ja siten, että niiden alareuna ulottui reilun tuuman verran eka varvin alareunan ulkopuolelle. Näin syntyi tippanokka sadevedelle. Näiden kahden reunimmaisen varvin latominen koverat puolet vastakkain tekee katon reunasta ryhdikkään; muuten räystäs roikkuisi alakuloisesti.

Seuraavat pärevarvit ladoin sitten kuten alla näkyy, vierekkäiset päreet reippaan tuuman verran päälletysten. Panin joka varvissa päällekäisyyden samoin päin, koska vallitseva tuulen suunta on tällä paikalla kuvaan nähden oikelata vasemmalle.

Nyt katto on tuossa mallissa kuin tuossa kuvassa alla. Loput valmistuvat myöhemmin. Seinälaudat ovat vanhaa purkulautaa.

Lisähuoneen oven pienensin vanhasta purkuovesta.

Ja tässä alla on vajan pohjoispääty ennen maitotonkkakomeron korjausta. Huomaa seinälautojen uudet alapäät! Niistä ja vajan ovien laitosta ensi kerralla!

Vajan restaurointi III: uutta seinärakennetta ja lattiaa

·       Lattianiskat olivat umpilahot samoin kuin suurin osa lattialaudoista, vajan helmoja kiertävästä alajuoksusta sekä seinän pystyrankojen alapäistä. Nostettuani ja oikaistuani vajan tein ensin uuden alajuoksun viisituumaisesta parrusta. Siihen nojautuvat pystyrankojen lahot alapäät korvasin ehjällä puulla. Liitoskohtia vahvistin tarpeen mukaan pystyrankoon naulaamallani tukipiirulla.

Uusia alajuoksuja nurkkakivellään 

Huomaa metallilipare (vanha kuokan terä) tunkin ja puun välissä estämässä tunkin uppoamista puuhun.

Uudet niskat ja uutta lattiaa

Putsasin vajan alusen, vaihdoin lattianiskat ja asensin ne luonnonkivien päälle tukevasti irti maasta.  Niskoiksi panin viiden tuuman kuivaa haapapelkkaa. Niskat ja laudat tulivat irti maasta, mikä vähentää niiden lahoamisriskiä.                  

·     

Vajan restaurointi II: nosto ja oikaisu

Tyhjensin vajan sekä purin lattian ja vajan takaisen katoksen. Oikaisin ja nostin vajan. Kiinnitin pitkille sivuille parrut kierretangoilla pystyrankojen läpi, ja niiden vajan nurkan yli tulevien päiden alle tuli päätyihin lyhyemmät parrut. Tunkit tuin näihin parruihin, nostojen välillä parrujen ja maan väliin panin tueksi ”hirrenpätkätapulin”. Oikaisu vähentää räystäiltä etuseinälle valuvan veden määrää, ja suorassa rakennus kuin rakennus näyttää mukavan ryhdikkäältä.

Tässä vajan takana ollut katos on purettu, ja yksi nostoparru on paikoillaan. Vaja on vielä hieman vinossa. Apumiehenä Arska.

Lisää parrua!

Tässä vajaa on jo oikaistu hieman. Kunnolliset tuet ovat tarpeen, jottei vaja tule nostettaessa niskaan.

Tässä on maahan uponneita seinälautoja. Vaja nousi takaosastaan lopulta puolisen metriä.

Käyttämäni kierretangot olivat vähän ohueläntiä ja vääntyivät; arvelen, että 20-milliset olivat pysyneet suorina. Tunkkaaminen on syytä tehdä pikku hiljaa tasaisesti eri puolilta rakennusta, ettei rakennus nytkähdä hallitsemattomasti. Samoin parrujen alla olevien tukien on oltava tanakat ja suorassa, etteivät parrut luisu niitä pitkin suuren painon alla.

Vajan restaurointi I

Hiljakkoin kunnostin rankorakenteisen, lomalaudoitetun vajan. Sen pohjamitat (ilman takaosan katosta) ovat 537 x 343 cm, korkeus noin 370 cm. Vajassa on pärekatto, jonka päällä rimahuopa. Päreiden ja huovan välissä on paikoin apulantasäkkejä aluskatteena. Apulantasäkeissä on Kemiran nimi, joten huopakatto on pantu aikaisintaan vuonna 1971, jolloin Typpi Oy:stä tuli Kemira, ja viimeistään 1970-luvun puolivälissä tilan autioiduttua. En tiedä vajan tarkkaa ikää; jos arvioi, että nykyisin melko kulahtanut huopakatto on laitettu parikymmentä vuotta vanhan pärekaton päälle (kyseessä on ensimmäinen pärekatto, koska vajan vintillä ei vanhaa purkupärettä ollut), päädytään 1940-luvun loppuun tai 1950-luvun alkuun.
Vajan ylisillä on eteläseinällä pieni, karmiton ikkuna-aukko. Pohjoisseinällä on huonokuntoinen maitotonkkakomero. Huopakatto oli pääosin ehjä. Ovien saranat on kiinnitetty tavanomaisilla lankanauloilla ja takonauloilla. Ovissa on kissanluukut.

Vajassa oli monenlaisia vaurioita. Alajuoksut olivat luiskahtaneet jo ammoin nurkkakiviltä ja lahonneet jokseenkin täysin. Tämän vuoksi vajan kahden huoneen lattialaudoista noin kolmannes oli lahonnut maakosketuksen vuoksi. Tätä olivat jouduttaneet myös vajan alla harjan suuntaisesti kaivetusta ojasta keväisin tulvivat sulavedet. Samoista syistä olivat pystyrankojen alapäät monessa kohdin lahonneet ja seinälautojen alapäät uponneet maahan, enimmillään parikymmentä senttiä. Koska vaja oli sangen vinossa,  etuseinän laudoitukselle oli tippassut vettä, mikä oli edelleen lahottanut seinälautoja.  Toisen lappeen huopakaton kaistale oli repeytynyt tuulen riepotellessa, ja saranat ja lukot olivat yltä ruosteessa.  Ylisillä oleva ikkuna oli pudonnut paikoiltaan, minkä vuoksi ylisille on välillä tullut lunta ja sadevettä (siellä ei kuitenkaan ole lahovaurioita).

Pihapiiriä ja vaja vuonna 1995:

Tältä vaja näytti syksyllä 2012:

Moni ehdotti vajan polttamista ja uuden rakentamista sen tilalle. Ei tullut kuuloonkaan - jos vaja on seissyt paikallaan puoli vuosisataa ja pidempäänkin, saa se pysyä sijoillaan vastakin. Se kuuluu pihapiiriin ja maisemaan ja ajaa korjattuna asiansa (roinansäilytys) mainiosti.
Pihapiiri, jossa vaja on, sijaitsee Lumijoella Pohjois-Pohjanmaalla.
Seuraavalla kerralla: valmistelevia töitä ja vajan oikaisu.