Kaupunkipuutalon korjausta

Heinäkuun mittaan olen osallistunut oululaisen 1930-luvulla rakennetun purutalon ulkopuolen kohennukseen omistajaväen kanssa. Talo maalataan lähiaikoina, joten tavoitteena oli korjata lahovaurioiset vuorilaudat ja tippalistat maalauskelpoiseen kuntoon. Talossa on kolme asuntoa.

Ehjää on turha vaihtaa; poistetaan vain huonokuntoinen puu ja korvataan uudella. Helpoiten seinässä kiinni olevan laudan katkaisu käy ns. monitoimikoneella. Katkos viettää ulospäin, mikä estää lautaa pitkin valuvan veden päätymistä liitokseen. 

 Sama nurkka paikkauksen jälkeen:

 Seinälautojen ja tippalistan korjaus on selkeää hommaa, huonot pois ja uutta, mittaan sahattua tilalle.

Yhdessä kohdin oli maali kupruillut useamman metrin matkalta kivijalasta ylöspäin. Kosteutta? Lämpövuoto?



Avattava se on. Voi kauhia! Vuorilautojen alla märän vinolaudoituksen päällä oleva rakennusaikainen tervapahvi oli tuhdin sienikasvuston vallassa. 

Eikä tässä vielä kaikki! Poistimme tervapahvin ja katkoimme märät vinolaudat sekä kaavimme kostean puru-kutterinlastutäytteen pois. Vastaan tuli kosteaa vaakapaneelia. Sen sisäpuolella sienen vallassa oleva MUOVI, sitten vanhaa sitkopaperia ja haltexlevy, jonka huoneen puolelle oli liimattu paperitapetti. Kurkistusreiästä näkyi uusimman remontin perua olevaa 50-millistä koolausrimaa ja selluvillalevyä. 

Kuvassa yllä näkyy lisäksi lattialankkujen päitä ja alapohjan purueristettä sekä sisäpuolisen lisäeristyksen koolausrimaa ja selluvillalevyä.

Kertaus. Kerrokset ulkoa sisälle päin: ulkovuorilauta, tervapahvi, vinolaudoitus, 15 senttiä puru-kutterinlastu -seosta, vaakapaneeli. Nämä ovat avatun kohdan alkuperäistä rakennetta. Vaakapaneelin sisäpuolella ollut ehkä pinkopahvi ja tapetti, muttei ole enää.

Muovi ei ole -30-lukulaista vaan uudempaa perua aikaisintaan jostain -60-70-luvun vaihteesta. Haltex-puukuitulevy on varmaan pantu seinään samassa remontissa. Selluvillalevyä taas on tehty vasta vuodesta 2010 lähtien. Sen huoneen puolella lienee ilmansulkupaperi ja ehkä kipsilevy ja tapetti; ei ollut tarvetta käydä katsomassa. 

***

Mitä teimme? Märät vinolaudat  ja osa kuivistakin pois ikkunoiden yläreunaa myöten, purut lahovaurion leveydeltä vintille saakka. Kostea vaakapaneeli ja muu puuaines  pois, muovia pois myös reilusti sienettömälle alueelle saakka. Yhtä runkotolppaa vahvistimme uudella. Vanha purutila täytettiin selluvillalevyillä. Niiden ulkopuolelle tuli ilmansuluksi hengittävä  bitumivuorauspaperi. Vinolaudoitus korvattiin vaakalaudoituksella, ja uloimmaksi tuli tietysti samanlainen vuorilauta kuin muuallakin talossa. 

Jos seinään olisi joskus laitettu mineraalivillaa, sen sisäpuolella pitäisi olla muovi kosteussulkuna. Miksi sitä on pantu tähän seinään, olisiko tavoiteltu vedon poistoa vai mitä.  Turha se kuitenkin on. Muovin poistaminen koko seinästä vaatisi seinän purkamista huonetilan puolelta, mikä ei kuulunut tähän urakkaan. 

Lahovaurion kohdalla olevan asunnon omistajaa pidimme ajan tasalla tekemisistämme.

***

Mistä kosteus on päässyt seinään? Ja milloin? Ulkopuolelta ei, eikä sisäpuolellakaan ole ollut vuotavia vesijohtoja. Ylhäältä varmaan sitten. Olisiko peltikaton alapintaan tiivistynyt vesi tippassut  ulkoseinän eristeiden kohdalle ja valunut siitä sitten vinolautoja pitkin. Vintin purueriste oli kyllä nyt kuivaa. Joka tapauksessa vettä on seinään päätynyt paljon ja pitkään. Asiaa pitää vielä selvittää ja korjata rakenne sellaiseksi, ettei ongelma toistu.

Tässä lisäkuvia seinän korjauksesta.

 *****

Rakennuspuoli: tyttären puoliso isineen ja minä. Työmoraalia tukeva ruokahuolto: tyttären puolison äiti. Pikkulasten huolto ja pito pois jaloista: rouva, tytär ja toinen tytär. Kiitos.

Mukavaa työtä, naapurien tapaamisia, uuden oppimista.

Piippolan vanhan pappilan kengitystä

Piippolan vanha pappila Viitainahon kotiseutumuseossa

Loppukesän työhommana olin kengittämässä Piippolan Viitainahon kotiseutumuseossa kohta 250 vuotta seissyttä vanhaa pappilaa, restaurointi(yli)mestari Sakari Hankosen apumiehenä.

Piippolan vanha pappilan paikka on nykyään kotiseutumuseona (avattiin v. 1977). Pihapiirissä on tusinan verran rakennuksia. Alkuperäisiä Viitainahon rakennuksia ovat siis itse pappilan päärakennus (1777), vilja-aitta ja maakellari, lähialueilta tuotuja ovat luhti (1819), aitta (1700-l.), kunnan viljamakasiini (1870), lesken elatusmökki (1800-l., ollut myös panimona ja virvoitusjuomatehtaana), kalustovaja, savusauna, huussi ja tuulimylly. Päärakennus ei ole ainoa korjausvelkainen pytinki; on romahtavaa tiilikattoa, lahoavia alahirsiä ja muuta. (Ks. Pohjanmaan rakennettu kultturiympäristö, s. 219.)

Viitainahon rakennuksia

Kyltti päärakennuksen seinässä kertoo, että "Tämän Piippolan ensimmäisen pappilan on suunnittellut pastori Gerhard Snellman". En oikein usko; pappilan karoliininen pohjakaava  oli 1700-luvulta alkaen yleinen kartanoiden ja pappien ja upseerien virkatalojen pohjakaava. Ja sikäli kun papin taloa pidetään pappilana, G. Snellman asui ennen Viitainahoon tuloa pienessä mökissä kylällä. Tämän mökin omistaja  hävitti takavuosina. Muuan rakennusten kulttuuriarvoista ymmärtävä henkilö olisi omalla kustannuksellaan purkanut ja siirtänyt  ja vieläpä restauroinut/konservoinutkin sen, mutta ei kelvannut, hävitettämän se piti, koska siinä "oli tupajumeja" jotka "ovat vaarallisia"...  Mainittakoon, että hyvää tarkoittava vanhankunnostusintokin voi olla haitaksi - onko missään jäljellä pappilan päärakennuksen seinistä revittyjen lukuisien tapettikerrosten kappaleita edes näytteeksi?

Aivan ohimennen mainittakoon, että Rouvan isoisän isoisän isoisän tyttärentyttären puolison isoisä oli juuri tuo kyltissä mainittu pastori, Piippolan saarnaaja Gerhard Snellman, joka rakennutti mainitun hirsipappilan. Ja Gerhard Snellmanin tyttären Annan tytär nai Elias Lönnrotin, ni! Ja Gerhardin pojanpoika oli senaattori J.V. Snellman ja vielä yhden pojan poika oli oululainen laivanvarustaja J.W. Snellman. Joka rakennutti Villa Hannalan Oulun Hietasaareen. Hannalaa isännöi nykyisin ylempänä mainitun Rouvan siskon mies lapsineen. J.W. Snellmanin poika taas oli H.W. Snellman, oululainen fregatti Toivon kapteeni ja rautakauppias.

Näin paljon tekstiä eikä olla vielä asiassa. Mutta nyt.

Tämä on toiseksi vanhin rakennus, jossa olen ryöminyt. Ennätys on Hailuodon pappilan kuonoaitta (1712), kolmossijaa pitää Jaalalainen pirtti (1778).

Pappilaa on kengitetty moneen otteeseen, tänäkin vuonna ennen meitä. 

Keittiö on aikanaan ollut pitkään (aina?) hirsipinnalla seinien mustuudesta päätellen. Keittiön yhteen seinään sovitimme läpilahoon kohtaan kaksi isompaa hirsipaikkaa (kuvassa  paikoillaan) ja yhden pienemmän sekä toisella seinällä olevan ikkuna-aukon alalaitaan kaksi. Kuvan uudet hirret on liitetty viereisiin pystylapaliitoksella, alempi myös kaltevalla lapaliitoksella. Pystylapaliitoksessa uuden ja vanhan hirren päät on kavennettu ja kavennetut osat menevät lomittain. Hirsien väli on tilkitty pellavaeristenauhalla, ja hirret myös tapitettu viereisiin hirsiin. Alimmassa hirressä levissa koloissa ovat levänneet alimmat lattianiskat. Ylemmän korvaushirren oikean laidan päällä sojottaa kierretanko. Siinä kohti on ulkoseinällä pystytukipuu eli följari; laitoimme sisäpuolellekin sellaisen. 

Uuden sovittaminen vanhaan on hidasta; uuden lattiarungon teko joutuisaa. Kuvassa alimmat niskat ja osa umpilaudoitusta paikoillaan. Lautojen päälle tulee tuulensuojalevy, niskojen päälle toiset poikittain, niiden pälle vielä kakkoskutoset latalleen, välit täyteen puhallusselluvillaa ja päällimmäiseksi ilmansulkupaperi ja vanhat lattialankut.

Sitten toisen päätykamarin kimppuun. Läpilahoa hirttä aivan riittämiin, toisella seinällä kaksi alinta, toisella kaksi alimman ehjähkön päällä eli keskellä seinää. Nurkan tuntumassa on seinän väliaikaisena tukena ja nostotukipisteenä följaripari, joka poistetaan lopuksi. Kuvassa oikealla on pysyväksi tarkoitettu följari.

Sovitimme alimmat korvaushirret paikalleen ja toisiinsa. Pystylapaliitos ja hammaslapaliitos käytössä. 

Hammaslapaliitos tulossa

Nostimme yllä mainitut korvaushirret seinien alta pihalle pantuamme ensin niiden kylkiin rimat vaakasuoraan, jotta hirsien asento suhteessa toisiinsa ja seinään ei muutu. Tämän jälkeen sovitimme seuraavat korvaushirret niiden selkään. Katsojaa kohti osoittavan hirren päässä näet pystylapaliitoksen vaatiman kavennuksen. Sitä vastaava ohennus on seinähirressä.

Korvaushirret pihalla jatkojalostusta odottamassa

Kun korvaushirret oli katkaistu oikeaan mittaan ja pystylapaliitoksen vaatimat kavennukset seinään ja korvaushirsiin veistetty, panimme pihamaalla veistetyn paikan seinään. Tämä vaati koko seinän nostamista tunkilla, uusien ja vanhojen hirsien muokkausta ja muuta sovittelua. Vaan siinäpähän ovat!

Työmaaasta selvittiin tapaturmitta, pappila kohentui ja opin kengitysniksejä. Onnistunut työrupeama.

Kiitokset Sakarille ja kortteerin tarjoajille, Leenalla ja Timolle! 

*****

 

Aitta kuntoon kesäksi

Touko-kesäkuun vaihteessa olin kolmatta viikkoa kunnostamassa vanhaa aittaa Paavolassa Luohuanjokivarressa. Aitta: n.  4,8 x 4,4 m, noin 4-5 tuuman kirveellä pelkatut hirret, hirsiä ei tapitettu, loiva lohenpyrstösalvain, siirretty nykyiselle paikalleen...

 

Huhtikuussa 

... perustuksena betonilaatta, laatan alla savimaa, laatta kallistunut ja reunamilta halkeillut, laatan päällä lappeellaan olevien kakkosnelosten tms. päällä oleva lautalattia, laudat taipuneet laatan vajotessa...

... kolmen seinän alin hirsi osittain/täysin laho ja kuoriaisten ja hevosmuurahaisten syömä...

... pahiten hajonnut oli oviseinä, jonka alin hirsi oli paitsi täyslaho, kolmiosainen; joka seinältä oli uudelleen pystytyksen yhteydessä jätetty ainakin yksi alin hirsi pois...

Toimet:

Lattian purku. Laudat olivat hyväkuntoiset, vaikkakin kuperat. Isäntä posti naulat ja pinosi laudat oikenemaan; lopuksi ne päätyivät takaisin lattiaan.

Panin kolmelle seinälle väliaikaiset följarit parrunpätkistä ja kakkosnelosista. Nostin aittaa hitusen kerrallaan pullotunkeilla, jotta saisin korvattavan/korjattavan hirren pois seinän alta. Alla on kuva yhden hirren korjauksesta. Hirren ulkopinnan alaosa oli laho; poistin lahon ja panin lankusta paikan, vähän kuin hampaanpaikkausperiaaatteella. Kiinnitin paikkopalan proosallisesti täkkipulteilla.

Vastakkaisen seinän alin hirsi oli muinoin korjattu joten kuten samalla periaatteella kuin yllämainittu, mutta se oli vaihdettava uuteen. Kuvassa näkyy lahoa uuden hirren päällä; siihen kilkuttelin paikkopalan saman seinän entisen alahirren yli jääneestä palasesta.

Asensin tippalistan ohjaamaan vedet katolta sadevesikouruun. Pääsyy oviseinän alahirren lahoamiseen oli veden ehkä vuosikymmeniä jatkunut veden valuminen räystään ja kourun välistä oviseinän eteen.

Oviseinän alahirren vaihtoon pyysin kaveriksi ylimestari Sakari Hankosen, jonka kanssa ollaan tehty yhdessä ennenkin (saunamökki  tuulimyllyaitta, paanuaihiot, hirsihuvila). Kuvassa alla on oviseinän alahirsi piiluttavana pukkien päällä sopivalla korkeudella. 

Oviseinälle panimme pysyvät följarit tukemaan tapittamatonta oviseinää. Ulkoseinällä följari on 100x100 mm parrua, sisäseinällä kakkosvitosta. Följarit kiinnitimme seinän läpi toisiinsa kierretangolla.

Tässä välissä kävin tyttären kanssa tohtoripromootiossa.

Isi ja Nelli

Tilaaja halusi aittaan valoa lisää. Sahasin seinään reiän nätille neliruutuiselle pokalle ja asensin vuorilaudat ym.  Ikkunan kahden puolen pantiin lyhyet följarit. 

Sisäpuolen vuorilaudoiksi panin samanlaista harmaata lautaa kuin mitä toisessa ikkunassa on:

Lattian runko vaaterissa kallellaan olevan laatan päällä. Elää sitten mitä elää, laatan mukana. Niskojen korotuspalikat kattohuopakaistaleen päällä, alapäät tervattuna. Seiniä kiertää hiiriverkko, joka kiilattu tiiviisti paikoilleen kivillä.

Alkuperäiset lattialaudat:

Lopuksi ovenpielet selluvillalla, pellavanauhalla ja ilmansulkupaperilla sääskenpitäviksi sekä tuommoinen porrastaso oven eteen.

Näin kodikasta tuli!

Aitta entistä ryhdikkäämpänä:

Mukava työmaan sijainti, rehevä ja luonnontilaisehko jokivarsi, lintuja kosolti, sääskiä muutama vasta viimeisenä päivänä. 

Kiitos paikan isännälle, joka autteli monessa vaiheessa ja jonka mökissä sain majailla, Piipposen Petrille opastuksesta ja Sakari Hankoselle kengitysavusta.

*****

Sekalaisia aikaansaannoksia

Kappas, meni kolmatta kuukautta ilman blogikirjoitusta... Laiska paska, turha valittaa.

Viime aikain aikaansaannoksia tässä.

Lattia- ja kellarikuopparemontti Hailuodossa. Ensin ei meinannut huvittaa ollenkaan, mutta mukava hommahan tämä oli, tilaajat vielä rakennnusapuna. Yöpyminen ja ruokailukin järjestyi! Saunakammariin oli pesiytynyt tympeä mävön haju, jonka lähteeksi paljastui kostuneet purut rossipohjalattiassa, erityisesti kellarikuopan kohdalla. Sen katossa oli kosteaa, ohuehkoa bitumipahvia tms., joka oli muhien painosta pullistunut alaspäin. Kellarin pohjalla oli kosteaa hiekkaa, joiden alla luonnonkivinen lattia. Kuoppa oli alun perin 1800-luvulla rakennetun talon lattian alla. Talo (kuulemma hyväkuntoinen!) oli purettu 1980-luvulla, ja sen tilalle tehty nykyinen rankorakenteinen saunarakennus. 

Tilaajat purkivat koko lattian niskoja lukuun ottamatta, koska tunkka oli tarttunut puruihin muuallakin kuin kuopan kohdalla. 

Kuopan rakenteet (luonnokiviseinä ja sen päälle muuratut pari tiilikerrosta) ulottuivat niskojen alapinnan tasoon. Ne ympäröimme parin-kolmenkymenen sentin levyisellä ja korkuisella kapillarikatkolecasoravyöllä, mikä parantaa kellarin lämmöneristystä. 

Kuopan pohjalle pantiin kiveyksen päälle parikymmentä senttiä kapillaarikatkolecasoraa. Kuopan katoksi tuli kiinni lattianiskoihin 25-millinen bitumihuopalevy. Lecapapujen päälle löysivät kuopan haltijat harvaa kylppärimuovimattoa tms. ja sen päälle joustinpatjan jousisysteemin, jonka päällä herkkukorit lepäävät ilmavasti. Näin maasta huokuva kosteus pääsee haihtumaan ja tuulettumaan kahdesta tuuletusputkesta sokkelin läpi ulos. Lisäksi portaiden alapäässä on pala eristelevyä kellarissakykkimisalustaksi.

Lattia tehtiin tavalliseen tapaan. Altapäin lukien umpilaudoitus, remonttipaperi, 150 mm selluvillalevyä, muoviton ilmansulkupaperi ja 28 millin pontattu lattialauta. 

Kun kävin paikalla myöhemmin, lattialuukun eristeeksi oli pantu kaksi 50-millistä styroxlevyä, lattia oli öljytty ja lattialistat pantu paikoilleen. Eipä haissut märkä muha! 

Kellarikuopan käsittelyyn sain uskonvahvistusta ja ohjeita restaurointikisälli Riku Halmeenpäältä. 

Purkuhirsien sortteerausta tulin harrastaneeksi, jotta tulisiko niistä savusauna. Kaksi seinää tulisi, loput hirret olivat huonokuntoisia. Mennevät lopulta polttopuuksi, kasvilavojen reunoiksi, lahottamoon tontin nurkalle tai muuhun hyötykäyttöön.

Saunaksi meinaamani rakennuksen vaiheista on aikaisempi postaus täällä. 

Purkuhirsiseinää, vaan ei tarpeeksi

Vanhat siirtomerkinnät hirsissä

Puristin puutyöpöytään. Askartelin puristimen puristimettomaan työpöytään. Ohjeet löysin netistä Rex Kruegerin youtubevideosta. Ostin kolme 1000 x 300 mm liimapuulevyä, yht. 24 €. Liimasin ne toisiinsa ja sahasin muotoonsa. Ennestään minulla oli vanhan koulun veistopöydän puristimen ruuvi kiinnikkeineen.

Puristin

Kuvassa yllä näkyy puristimen rakenne. Ruuville porasin reiän pöydän jalkaan 30-millisellä terällä. Jalan alaosassa oleva nuljuksennaula estää puristimen alaosan kääntymisen vasemmalle (kuvassa kuvan ottajaa kohti) ruuvin kiristyksen loppuvaiheessa. Työstettävä kappale siis puristuu puristien ja pöydän reunan väliin. Kun ruuvia kiristetään, puristimen alapää tuppaa kääntymään kohti pöydän jalkaa eli ei siis pysy pystysuorassa. Tämähän huonontaa työkappaleen kiinnipysymistä. Tästä ongelmasta selviää kiilan avulla. Sitä sysätään jalalla sopivaan kohtaan puristimen alareunan ja pöydän jalkaan kiinnitetyn vasteen väliin sen verran, mitä työkappaleen paksuus vaatii. Kiila istuu tiukasti puristinta vasten, koska puristimen alapäässä on kiilan muotoa vastaava leikkaus. Alla olevassa otoksessa kiila on tositoimissa ja puristin pystysuorassa.

*****

Tuomenpisarpirkko tallusteli palapelilootan päällä. Tyttärentytär huomasi.

*****